”Uskon, että mitä yksityisempää kirjoitan, sitä yleisempää se on” – haastattelussa Sanni 

Neljän sooloalbumin jälkeen oli muutoksen aika. Sanni pakkasi laukkunsa, matkusti Berliiniin, teki uuden albuminsa alusta loppuun itse ja oppi kokemuksen aikana paljon, myös itsestään. Aki Nuopponen haastatteli Soundiin 11/24.
27.1.2025 10:05

 

Voi tuntua uskomattomalta, että vahvaa suosiota nauttivan Sannin edellisestä albumista on ehtinyt vierähtää peräti viisi vuotta, mutta Trippi toden totta ilmestyi kesällä 2019.

Pari vuotta sitten diskografia oli kuitenkin lähellä saada pitkäsoiton lisää, sillä laulaja ehti työstää kokonaisen albumin Ruusut- ja Pariisin Kevät -yhtyeistä tunnetun tuottajan Alpo Nummelinin kanssa.

Kesken-ep oli ensin mun ja Alpon tekemä täysi levy, joka oli valmis alkuvuodesta 2022, mutta poikkeusaikana mussa oli tapahtunut paljon muutoksia. Biisit käsitteli aiheita, joista tunsin jo kasvaneeni yli, Sanni kertaa tapahtumia Warnerin toimiston sohvalla lokakuisena maanantaina.

– Musta alkoi tuntua, että haluan julkaista ne viisi kappaletta, jotka pystyin allekirjoittamaan ja joista kuuli, että ne olivat tärkeimmät biisit kokonaisuudessa. Päätin julkaista ep:n. Melkein heti sen päätettyäni pakkasin musakamat mukaan ja lähdin yksin Berliiniin. Oli muutoksen aika. Siispä opiskelin uuden ammatin ja tein levyn yksin.

Kohti itsenäistä luovuutta

Muutos, Sannin viides albumi, on nimetty monestakin syystä erittäin osuvasti. Pian pääsemme siihen, että levy kuulostaa ihan uudenlaiselta Sannilta, mutta sitä ennen ei voi olla tarttumatta siihen merkittävään seikkaan, että albumin säveltäjä, sanoittaja, soittaja, sovittaja, äänittäjä ja viimeistelijä on artisti itse.

Sanni on aina vastannut vahvasti levyjensä kappaleista, sanoista ja soundista, mutta kolmella ensimmäisellä albumilla hänen tuottajanaan oli Hank Solo, Trippi-albumilla Jurek ja Kesken-ep:llä siis Alpo Nummelin.

– Monilla on biologinen kello muihin asioihin, ja mulla on ollut biologinen kello itsenäiseen luovuuteen, Sanni sanoo hymyillen.

– Olin varhaisteini, kun Chisun Baden-Baden [2009] julkaistiin. Istuin autossa, kuulin biisin radiosta ja perään kerrottiin, että Chisu on tehnyt kappaleeseen kaiken omin päin. Tein tuohon aikaan biisejä ja mulla oli myös bändi, mutta muistan yhä sen fiiliksen, miten paljon samastuin Chisun tapaan tehdä asiat itse.

Sanni pääsi toteuttamaan samaa bändin kanssa ja ymmärsi, mitä mitkäkin instrumentit tekevät kappaleissa. Pian hän alkoi opetella biisien tekemistä kerros kerrokselta.

Sanni muistelee, miten nopeasti hänen uransa lähti liikkeelle Prinsessoja ja astronautteja -ensisinglen ja Sotke mut -albumin (2013) myötä, eikä hän ehtinyt keskittyä itsenäiseen tekemiseen täysin vuosiin.

– Plus meillä oli ihan sairaan hyvä meininki ensin Henkan [Hank Solo] ja sitten Jurekin kanssa, joten mä tavallaan menin sen meiningin mukana. Elin hetki kerrallaan, kasvoin musiikin keskellä ja tiesin, että itsenäistyn vielä.

– Alpon kanssa tehtiin hommia tosi paljon rinnakkain ja jopa soitettiin paljon juttuja yhdessä, mikä vahvisti mun mielikuvaa siitä, että haluan tehdä itse. Sitten niin oli vain tehtävä. Lähdin hommaan mulle tosi tyypillisellä tavalla eli täysillä. Muutos tapahtui hetkessä. En halunnut vain kokeilla sujuuko, vaan tein heti koko levyn.

Ei unohdeta, että Sanni on ollut pitkään Suomen menestyneimpiä artisteja. Hänen kappaleitaan striimataan massiivisesti, levyt ovat suosittuja ja keikat vetävät valtavasti väkeä.

Ikävämmässä maailmassa levy-yhtiö olisi saattanut haluta varmistaa menestyksen jatkon vaatimalla artistia tekemään levyn tuottajan kanssa, mutta Sanni on ansainnut itsenäisyytensä.

– Tällä alalla on tietyt portinvartijat ja äänet, joita on joskus vaikeaa haastaa. Siksi olenkin iloinen, ettei mun ole juuri tarvinnut käydä noita taisteluja. Tiedostan, milloin omasta visiosta on pidettävä kiinni.

– Muistan kyllä, kun halusin julkaista Että mitähän vittua -biisin ja käytiin levy-yhtiössä isolla porukalla läpi, että olen juuri julkaissut 2080-luvulla -hitin ja ollut Vain elämää -ohjelmassa, eli olen urallani hyvässä paikassa ja voin myös pilata sen. Oli ihanaa, kun mua ikään kuin peloteltiin, koska musta välitettiin. Julkaisin sen biisin silti.

Sannin mukaan levy-yhtiö on aina käynyt hänen kanssaan läpi pahimmat skenaariot, mutta yhtä lailla taustavoimat ovat valaneet häneen luottoa.

– Kun palasin Berliinistä, soitin Askolle [Kallonen] uusia biisejäni. Ne olivat ihan raakileita ja tiesin hyvin, mitä olin tekemässä, mutta Asko kuuli jo niistä vedoista, että olen oikeilla jäljillä. Hän kehotti jatkamaan valitulla tiellä.

– Tämä oli pitkä ja opettavainen prosessi, joka tulee muuten jatkumaan koko loppuelämäni. Oli hienoa, että Askon kaltainen iso auktoriteetti oikeasti uskoi tekemiseeni. 

Itsevarmuutta ja huijarisyndroomaa

Albumin tekeminen yksin saattaa altistaa yliajattelulle, kun ei ole toista ihmistä, jonka kanssa pallotella ajatuksia kappaleista.

Kun käy dialogia päänsä sisällä, kritiikki omia tekemisiä kohtaan saattaa sen kuin kasvaa. Muutos-levyä tehdessään Sanni sai huomata, että popkappaleita voi tehdä monella tavalla, ja jopa käytetty kieli voi ensin ihastuttaa ja aiheuttaa sitten myötähäpeää.

– Kun teen musaa, haluan oikein kaivamalla kaivaa esiin ne kiusallisimmat ajatukset, mutta kun levy on valmis, saatan havahtua yöllä ajatukseen, että voi helvetti, pitikö mun mennä sanomaan niin, Sanni kertoo.

– Tuossa kohtaa palaan aina siihen, että vaikka kirjoitan suoraan ja olen lyriikoissani niin auki kuin vain ikinä kykenen, kuulija kuulee ne kappaleet oman tarinansa kautta. Voin olla eräänlainen esihäpeäjä niille fiiliksille, mitä ihmiset käyvät läpi. Uskon, että mitä yksityisempää kirjoitan, sitä yleisempää se on.

Millaisia olivat ne yksinäisimmät ja vaikeimmat hetket, kun usko omaan tekemiseen meinasi kerta kaikkiaan loppua?

– Muistan yhä, kun mulle iski Berliinissä halvaannuttava pelon tunne, että mitä mä olen mukamas tekemässä täällä. Huijarisyndrooma meinasi puskea pintaan, joten terveellistä tai ei, tein siitä laulun nimeltä Roomaan.

– Koetin kääntää sen tunteen itseironiseksi. Kappaleesta tuli mulle itselleni levyn voimaannuttavin sävellys, koska se kertoo niin suoraan siitä vaikeimmasta hetkestä ja huijarisyndrooman tunteesta. En kerro aiheesta mitenkään yleisluontoisesti, vaan se biisi on ihan täysin mua. 

Sanni hymyilee leveästi ja kertoo, että keksiessään joskus laululleen jonkin tarkan aiheen hän alkaa eräänlaiseksi salapoliisiksi selvittääkseen, miten muut kokevat saman aiheen. Tämä onnistuu esimerkiksi johdattelemalla porukassa keskustelua tiettyyn suuntaan. 

– Mulle selvisi, että ihminen saattaa olla ihan kansainvälisesti superarvostettu alansa tekijä ja kärsiä silti megaluokan huijarisyndroomasta. Ihan sama, vaikka hän olisi juuri voittanut jonkin himmeän hienon palkinnon. Ymmärsin, ettei meistä ihmisistä kukaan tiedä varmaksi, mitä on tekemässä tässä maailmassa tai elämässä. Ei mitään voi laskea millään kaavioilla tai säännöillä. 

– Mäkin voin tietää paljon biisintekemisestä, mutta on vähän hassua kulkea täällä ja kutsua itseään biisintekijäksi, vaikken tiedä, olenko sellainen enää tulevaisuudessa. Ideathan voi loppua ihan milloin vain. 

Se tunne, se soundi 

Muutos-albumin ei tarvitse soida kovin montaa minuuttia, kun saattaa huomata, ettei levyn soundimaailma ja tuotanto kuulosta keltään Sannin aiemmalta tuottajalta. Albumi kuulostaa Sannilta. Sannin soundilta. 

– Kaikkein haastavinta oli se, että kun tekee paljon erilaisia biisejä ja soundeja, niin miten ne saa sopimaan samalle levylle, Sanni sanoo ja jatkaa, että levyltä jäi pois tärkeitä kappaleita, koska oikeaa muotoa ei löytynyt. 

– Kun mä teen biisin, aika nopeasti sen ympärille muodostuu jokin hahmo, miltä kappaleen tulisi kuulostaa. Siinä on jo se tunne. Sitten siitä tunteesta pitäisi kyetä pitämään kiinni ja löytää SE soundi, joka vahvistaa tunnetta. Mulle on tärkeää, että ihmiset ymmärtävät mua, ja siksi haluan osata luoda ne soundit, jotka kuulen päässäni. 

On lukemattomia tapoja, joilla näin vahvoja melodioita sisältäviä kappaleita voisi tuottaa. Pahimmillaan lopputuloksena voi olla kymmeniä erilaisia demoversioita, joista yksikään ei kuulosta oikealta. 

– On inhottava tunne huomata tehneensä biisiin ihan sairaan siistin tuotannon, josta on ylpeä, ja tajuta sitten, että eka demo oli sittenkin oikeasti paras, Sanni naurahtaa ja mainitsee Naapuri-kappaleen tällaiseksi tapaukseksi. 

– Tämän levyn kanssa kävi muutaman kerran niinkin, että tein aamusta iltaan yhtä ja samaa kappaletta tai jotain pientä osaa siihen, mutta kumitin kaiken pois päivän päätteeksi. Seuraavaksi olin kaverien luona, ja kun he kertoivat työpäivästään, niin mitä mä voin sanoa… Että kirjoitin yhden c-osan? Joskus se on oikeasti juuri tuollaista. 

Laulu ei ole uusissa kappaleissa vain melodinen tai lyyrinen vaan myös soundillinen instrumentti. Sannin laulu soi sekä todella luomusti että oikeilla hetkillä myös todella voimakkaasti ja eri tavoin efektoidusti. 

– Mun suhtautuminen omaan lauluuni muuttui aika paljon tämän levyn myötä. Haluan nyt kertoa tarinoita enemmän oman puheen jatkeena kuin Sanni-hahmon kautta. 

– Oon aina ollut biiseissäni auki, mutta koen, että jossakin kohtaa uraani aloin vähän näytellä itseäni. Se oli piste, jossa Sanni-artisti ja Sanni-ihminen etääntyivät toisistaan. Ulkomailla yksin oleminen oli terveellistä siksi, ettei kukaan muistutellut mulle kuka mä olen, enkä ollut tekemisissä sen kanssa, millainen mielikuva ihmisillä musta on. 

Aikuiseksi musiikin keskellä 

Muutosta edeltää monivaiheinen ura, jonka mittaan Sanni on ollut koko kansakunnan huomion alla. Hän kertoo olleensa Warnerille toistakymmentä vuotta sitten kiinnittyessään ”ihan pieni natiainen”. 

– Kun katson samanikäisiä 19-vuotiaita ihmisiä nyt, ajattelen että heitä pitäisi suojella, koska he ovat niin alussa koko elämänsä kanssa, Sanni sanoo. 

– Mä hyppäsin heti syvään päätyyn ja oon kasvanut tietyllä tapaa aikuiseksi tämän hässäkän keskellä. Siksi albumin tuottaminen on sillä tavalla viimeinen itsenäistyminen, etten ole entiseen tapaan edes sen lähimmän ja tärkeimmän tiimin armoilla ja varassa, jonka kanssa olen työskennellyt kaikki nämä vuodet. 

Sanni pohtii julkista kuvaa, joka syntyy, kun tekee musiikkia omalla nimellään ja itse itselleen. Kun saavuttaa Suomen kokoisessa maassa tietyn tunnettuuden, kaikki luulevat tietävänsä, millainen artisti on. 

– Se on aiheuttanut mulle myös tosi isoa pelkoa julkisuutta kohtaan. Ajattelen helposti, että julkisuudessa pitää olla tosi ”oikein” ja miettiä tarkkaan mitä sanoo, ettei tule ymmärretyksi väärin. 

– Samalla oon huomannut, että mitä tahansa sanonkin, otsikosta leivotaan useimmiten sellainen, että se pönkittää jonkinlaista olemassa olevaa mielikuvaa, jota media haluaa ylläpitää. 

Paine tällaisessa asemassa on mieletön. Sanni myöntääkin täysin avoimesti, että terapia on tullut tarpeeseen. 

Se, että terapiasta puhutaan, on Sannille tärkeä asia. Hän korostaa, että haluaa tuoda aiheen sopivissa asiayhteyksissä esiin mahdollisimman usein, jotta tabu rikkoutuisi ja mielenterveysasioihin kiinnitettäisiin huomiota. 

– Tämä ala ja oikeastaan koko maailma on sellainen, että pitää ajatella tosi nopeasti ”mitä seuraavaksi” tai ”mitä enemmän”. Sun on vaikka jonkin ison palkinnon voitettuasi tiedettävä heti, miten voit tavallaan ylittää sen. 

– Chappell Roan taisi sanoa, että mitä enemmän olet valmis laittamaan itsesi syrjään ja ikään kuin voimaan huonosti, sitä menestyneempi todennäköisesti olet. Mulla on ollut urallani aikoja, jolloin olen voinut superhuonosti ja pistänyt hyvinvointini syrjään. Näiden asioiden käsittely on tehnyt mulle ja musalleni hyvää.