Arooj Aftab hiljensi Huvila-teltan meditatiivisella setillään

Gyan Riley ja Arooj Aftab Huvilateltassa.
Saara Autere

Arooj Aftab, Lucas Santtana | 15.8.2022, Helsingin juhlaviikot, Huvila-teltta

Täytyy myöntää, että keikan alussa mielen valtasi pieni epäilys. Viime vuoden parhaimpiin pitkäsoittoihin lukeutuva, tummankaunis Vulture Prince hurmasi pakistanilaistaustaisen mutta Brooklyniin asettuneen Aftabin laulun lisäksi sovituksellisella runsaudellaan ja monipuolisuudellaan. Nyt Huvilateltan lavalla seisoivat bändin ja etenkin kovasti odottamani harpistin sijaan vain Arooj Aftab sekä ainoana soittajana kitaristi Gyan ”Terryn poika” Riley. 

Epäilys osoittautui heti turhaksi, sillä Riley täytti vaivatta useammankin muusikon tontin. Huikean taitava klassisen kitaran soittaja väritti äänikuvaa hyvällä tyylitajulla käyttämillään efekteillä ja luupperilla. Rileyn lukuisat soolot olivat maagista kuultavaa. 

Välispiikeissään todella hauskaksi tyypiksi osoittautunut Aftab vitsailikin, että Riley joutuu soittamaan koko bändin edestä sillä välin kun hän keskittyy juomaan viskiä ja laulamaan pitkiä ääniä. 

Mutta kylläpä niitä hänen pitkiä ääniään olikin lumoavaa kuunnella. Täydellisen vaivattoman oloisesti laulaneen Aftabin ääni soi korkeimmillaankin pehmeän karheana. Pakistanin kulttuuriseen perimään syvälle nojautuvat, Aftabin veljen kuoleman myötä surullisen sävynsä saaneet kappaleet etenivät hypnoottisen meditatiivisina, urdunkielisinä äänirunoelmina. Erikoisesti intensiteetti tuntui laskevan illan ainoan englanninkielisen kappaleen Last Nightin aikana, sillä tekstin monotonisuus vahvistui kun sanoista kerrankin ymmärsi jotain. 

Duo-muodossa Aftabin musiikki ei välittynyt samalla tavalla genrejä ja aikakausia yhdistelevänä tai värikkäänä kuin Vulture Princellä, mutta toisaalta keikan tunnelma oli alusta loppuun rikkumattoman harras. Sitä syvensi Huvila-teltan miellyttävä soundi ja tyylikäs valaistus, jota silittämätöntä t-paitaansa kainostellut Aftab pyysi himmentämään entisestään. 

Riley ja Aftab esiintyivät vierekkäin, toistensa kanssa sanattomasti kommunikoiden. Aftab tuntuikin usein laulavan suoraan Rileylle tai jopa hänen kitaralleen. 

Yleisökontaktiakaan ei puuttunut, sillä hauskan lakonisten spiikkien lisäksi Aftab heitteli yleisöön ruusuja. Hän myös kiitteli useaan kertaan suomalaisten kunnoittavaa käyttäytymistä ja keskittymiskykyä, sillä edellisiltana he olivat esiintyneet Göteborgissa laumalle humalaisia hölisijöitä. 

Setti loppui Grammynkin voittaneeseen Mohabbat-kappaleeseen, jonka aikana Riley revitteli hassulta lelulta näyttäneellä ja kuulostaneella Sonica-syntetisaattorilla. Myrskyisät suosionosoituksetkaan eivät saaneet duoa palamaan encoreen.

Illan avasi brasilialainen Lucas Santtana, jonka kevyen hyväntuulinen setti oli todella eriparia Aftabin tumman tunnelmoinnin rinnalla. Santtanan keikka alkoi kiinnostavan leikkisänä lattarisävyjen ja länsipopin synteesinä. Trion perkussionistin soitinarsenaalin käyttöä oli hauska seurata, ja Santtana itsekin osoittautui sympaattiseksi hahmoksi. Aika pian keikan rento leppoisuus kääntyi kuitenkin melko yhdentekeväksi ja tylsäksi viihteeksi. Intensiteetti onneksi hieman kohosi parin viimeisen, irroittelevamman kappaleen ajaksi.