World Circuitin Nick Gold ja Ry Cooder kokosivat kuubalaisen musiikin vanhat tähdet Buena Vista Social Clubiksi viime tipassa. Nyt useimmat 1990-luvun lopun kokoonpanon tähdistä lepäilevät mullan alla. Rubén Gonzáles (1909-2003), Compay Segundo (1907-2003), Ibrahim Ferrer (1927-2005), Cachaito Lopez (1933-2009) ja Manuel Licea (1921-2000) ilmestyivät kuitenkin Tampere-talon valkokankaalle. Kitaristi ja laulaja Eliades Ochoa (s. 1946) kiersi retkueessa vielä pari vuotta sitten, mutta Tampereella häntä ei nähty sen paremmin estradilla kuin kuvissakaan.
”Tyylikäs yhdistelmä vanhaa kaartia, vakaata keski-ikäistä osaamista ja juniorivahvistuksia.”
Orkesteri oli tyylikäs yhdistelmä vanhaa kaartia, vakaata keski-ikäistä osaamista ja juniorivahvistuksia. Alkuperäistä kokoonpanoa edustivat kapellimestari ja pasunisti Jesus ”Aguaje” Ramos, trumpetisti Manuel ”Guajirito” Mirabal ja 12-kielisen luutun mestari Barbarito Torres. Mainittakoon yksitoistikosta nimeltä vielä säkenöivä tres-kitarista Papi Oviedo ja helmeilevä pianisti Rolando Luna. Lauluvastuuta kantoivat kelpo tenori Carlos Calunga ja kohtalokas altto Idania Valdés.
Ensimmäinen puolituntinen sujui puolin ja toisin viihtyisän kohteliaassa ilmapiirissä. Ripeä rumba irrotti muutaman tanssijan salin laitamille. Kriittinen toveri esitti konsertin jälkeen hieman liioitellun ruotsinlaivavertauksen. Alkuillan anti täytti kaikki muodollisen laatuvaatimukset, mutta tunnelma oli lievästi sanottuna odottava.
Odotus päättyi, kun lavalla hivuttautui Omara Portuondo (s. 1930). Pienen naisen askel on lyhyt ja olemus kumara, mutta ääntä eivät vuosikymmenet ole syöneet. Keltaisen kaapuun verhoutuneen vanhuksen karisma kantoi salin peränurkkiin saakka. Ei voinut muuta kuin ponkaista jaloilleen, aplodeerata ja vältellä liian näkyvää liikuttumista.
”Pienen naisen askel on lyhyt ja olemus kumara, mutta ääntä eivät vuosikymmenet ole syöneet.”
Yleisön lisäksi orkesterikin löysi uutta voimaa ja notkeutta. Lyömäsoittajat kierrättivät soolovuoroja vinhaan tahtiin. Kielisoitinvirtuoosit Torres ja Oviedo kisailivat keskenään. Quizas, Quizas, Quizas aloitti klassikkorupeaman. Chan Chan, El Quarto de Tula, Dos Gardenias ja Candela seurasivat mehevinä versioina. Tampere-talon yhteistaputuksia rakastava yleisö sai kerrankin läimiä käsiään yhteen koko rahan edestä.
Kuulin Buena Vista Social Clubia kahdesti 90-luvun lopulla. Jäähyväiskiertueen konsertti ei ollut kokonaisuutena varhaisten vetojen veroinen, mutta Omaran ansiosta huippukohdat nousivat korkeammalle. Muiden solistitähtien puuttuminen saattoi kirkastaa hänen valovoimaansa. Niin tai näin, tällaisesta säteilystä kannattaa nauttia silloin, kun se osuu kohdalle. Se on Suomessa mahdollista vielä kerran, kun Buena Vistan jäähyväiskiertue koukkaa heinäkuussa Poriin.
Pauli Kallio