Livearvio: ”Me olemme Ultra Bra, ja me otamme teidät tänään” – Ultra Bra järjesti Hartwall-areenalla itsensä näköiset juhlat

Saku Schildt

Ultra Bra
Hartwall-areena, Helsinki
15.12.2017

Keski-ikäistyminen pukee Ultra Brata. Siististi pukeutuva, korostetun selkeästi laulunsa artikuloiva kokoonpano on kuin kotonaan fiineissä tilaisuuksissa, joissa kauluspaidan ylin nappi pysyy kiinni.

Niinpä on sopivaa, ettei Ultra Bran odotetulla areenakeikalla nähty lavan edustalla villisti vellovaa ihmismerta. Itse asiassa ne, jotka näkivät bändin viime kesänä hurmoksellisilla rockfestivaaleilla ja tulivat nyt katsomaan sitä Pasilaan, saattoivat häkeltyä siitä, miten erilainen ilmapiiri esityksessä aluksi oli.

Komealla valorekvisiitalla varustetun Hartwall-areenan permanto oli katettu istumapaikoiksi ja järjestysmiehet pitivät visusti huolta siitä, etteivät katsojat katsojat innostuneet siirtymään omilta paikoiltaan. Tapahtuma vaikutti ennemmin juhlalliselta tilaisuudelta kuin hikiseltä rockkeikalta.

Konsertin alkupamaus oli näyttävä. Kun Ultra Bra saapui kello 20 lavalle, alkoivat konfettitykit pauhata ja ilma täyttyi paperisilpusta. Bändi tarjosi alkajaisiksi Kroketin, Heikon valon ja Jäätelöauton hittiputken, mutta sen jälkeen muutettiin nopeasti kurssia.

Ultra Bra lupasi jäähallikonsertit julkistaessaan, että yleisö saa kuulla harvinaisempiakin kappaleita, ja tämä lupaus todella piti. Yhtyeen parituntisen keikan ensimmäinen puolisko kulki yllättävän vahvasti vannoutuneiden Ultra Bra -fanien sekä bändin omien mieltymysten mukaan.

Kappale kappaleelta useampi katsoja nousi penkiltään seisaalteen, ja tuokion kuluttua koko katsomo oli jalkeilla täysin palkein mukana laulaen.

Hillitysti käyttäytynyt yleisö sai kuulla sellaisia harvinaisempia kappaleita kuin Musta niljaisten lehtien kaupunki, He kääntävät tyynynsä, Lähettäkää minulle kirjoja ja Moskova. Bändin soitto kulki hyvin ja moni yleisössä tapaili erikoisempienkin laulujen sanoituksia mukana, mutta tunnelma oli silti hiljainen. Siellä täällä näkyi katsojia, jotka tutkivat älypuhelintaan show’n lomassa.

Tietenkään keskiluokkaistunuttakaan Ultra Brata ei voi syyttää liiasta sisäsiisteydestä. Tästä saatiin muistutus esimerkiksi Kahdeksanvuotiaana-kappaleessa, jossa lauletaan kepeän yökerhosvengin päälle maailman tuhoutumisesta. Taustavideolla humahdelleet ydinräjähdykset eivät nekään edustaneet sliipatuinta Mestarit Areenalla -tyyliä.

Hiljainen tunnelma muuttui kertaheitolla, kun yhtye laittoi konsertin 20. kappaleen kohdalla uuden vaihteen silmään. Tyttöjen välisestä ystävyydestä aloitti loppukeikan ajan kestäneen hittipotpurin, eikä yleisö enää istunut tai näprännyt luurejaan – kappale kappaleelta useampi katsoja nousi penkiltään seisaalteen, ja tuokion kuluttua koko katsomo oli jalkeilla täysin palkein mukana laulaen.

Viimeistään nyt on selvää, että esimerkiksi Savanni nukahtaa, Kirjoituksia, Sinä lähdit pois ja Minä suojelen sinua kaikelta ovat vakiintuneet kotimaisen populaarimusiikin klassikoiksi Eppu Normaalin, J. Karjalaisen ja Juicen tunnetuimpien laulujen kylkeen. Ne löytävät vuosikymmenestä toiseen uusia ystäviä, ja aivan erityinen paikka niillä on 1990-luvulla nuoruuttaan eläneiden sydämissä – ja juuri nämä olivat nyt paikalla ahmimassa vielä kerran entisen elämänsä soundtrackiä.

Erityisen lämpimän vastaanoton sai Kroketti-levyn rivakkatempoinen Älä soita tänne enää koskaan. Encorena esitetty Vesireittejä tulkittiin niin tunteikkaasti, että yleisö oletti sen olleen illan viimeinen kappale ja alkoi kappaleen vaiettua poistua salista. Vaan bändipä palasi vielä sittenkin lavalle ja lauloi uloskäyntejä kohti suunnanneelle katsomolle Pärnun.

Ultra Bra jakoi aikanaan kuulijat hyvinkin jyrkästi arvostajiin ja vihaajiin – jotkut eivät voineet sietää hävyttömän pääkaupunkikeskeistä ja taistolaisuuden kanssa flirttaillutta yhtyettä. Nykyään orkesterin arvo lienee tunnustettu läpi musiikkikentän.

Kenties Hartwall-keikat voi laskea seremoniaksi, jossa Ultra Bran nimi kuvainnollisesti hakataan suomalaisen rockin peruskiveen. Se on läpäissyt testin, jossa mitataan, miten musiikki kestää ajan hammasta ja muuttuvien trendien kulutusta.

Silti arvokkaasti pukeutunutta yleisöä silmäillessä tuli mieleen, miten ennen muinoin myytiin mielenosoituksellisesti t-paitoja, joissa luki isolla teksti ”Ultra Bran sanoituksissa ei ole mitään järkeä”. Olisi ollut tavallaan hienoa ja bändin ilkikuriseen tyyliin sopivaa, jos joku olisi sonnustautunut sellaiseen kaiken juhlahumun keskellä.

Ultra Bra Hartwall-areenalla 15. joulukuuta:

1. Kroketti
2. Heikko valo
3. Jäätelöauto
4. Villiviini
5. Ilmiöitä
6. Musta niljaisten lehtien kaupunki
7. Haikara
8. Poika vuoden takaa
9. Kalifornian ruosteiset kukkulat
10. Sokeana hetkenä
11. He kääntävät tyynynsä
12. Kahdeksanvuotiaana
13. Ken Saro-Wiwa on kuollut
14. Lähettäkää minulle kirjoja
15. Moskova
16. Kuiskaus
17. Tel Aviv
18. Entäs nyt?
19. Itket ja kuuntelet
20. Tyttöjen välisestä ystävyydestä
21. Savanni nukahtaa
22. Hei kuule Suomi
23. Älä soita tänne enää koskaan
24. Lähetystö
25. Kirjoituksia
26. Laulu asioista
27. Hauki
28. Sinä lähdit pois
29. Minä suojelen sinua kaikelta
30. Vesireittejä
31. Pärnu