Monipuolisuutta, marginaalimusiikkia ja kotoisaa konserttihenkeä vaaliva jatsitapahtuma haki rockin sivuvirtaa pitkin etnisen yhteyden Pohjois-Afrikkaan. Malilainen Tamikrest on kolmannella Chatma-albumillaan ja maailmankeikoillaan noussut yli 30 vuotta toimineen esikuvansa Tinariwenin rinnalle sähkökitaroilla energisoidun tuaregien musiikin lähettiläinä.
Klubin lavalle asettui värikäs ryhmä, jossa basisti Tiglia ja toinen rumpali-perkussionisti Salim suosivat perinteistä aavikon tuulilta suojaavaa vaeltajakansan asua. Keskipisteessä ovat väljissä valkeankiiltävissä hellepuvuissaan afropehkoiset Ousmane Ag Moussa (kitara, laulu) sekä leimallista, aktiivista djembe-ryöpytystä ylläpitävä Mohamedine. Heidän keskellään kunniapaikalla on pitkäkolttuinen naislaulaja Wonou Walet Sidati, jonka ylevä olemus sulaa hymyyn, yllyttävään kättentahtiin sekä riehakkaimpien kipaleiden arabijodlaukseen. Nuoren Brucen oloinen komppikitaristi Salvagnac edustaa farkuissaan uutta sukupolvea.
Clapton ja Knopfler ovat läsnä, mutta eivät niinkään sooloissa, vaan osana kudelmaa
Bändinjohtajan Mossan säveltämä kappalemateriaali on sanomaltaan vakavaa, ylpeän vähemmistökulttuurin selviytymisen tuskaa. Huolten ja maailmanmietteiden painamien melodisten hymnien sisältä kumpuaa rytmistä voimaa, joka vapautuu myös vaivattomasti ja lennokkaasti ryöppyäviksi tanssitahdeiksi.
Rockvaikutteet korostuvat konsertissa elävämmin, mutta ne ovat myös hitsautuneet tiiviimmin ja mielenkiintoisemmin natiiviyhteyteensä. Mossan usein mainitsemat Clapton ja Knopfler ovat läsnä, mutta eivät niinkään sooloissa, vaan osana kudelmaa ja vuorovaikutusta muiden instrumenttien kanssa. Muista esikuvista Bob Marley kuittaa osansa Djanegh Etournast -hybridireggaessa sekä laulutavan hartaudessa; erityisesti Sidatin naisellisesti vahvistamissa viisuissa. Pink Floydin eteerisemmän progen henkeä hehkuvat kuulaimmat, meditatiiviset kitaraosiot sekä hillitysti mukaan uivat kosketinsävytykset.
Tamikrestin musisointi alistaa silti rockin valtavirtauksista selvästi kapeampia syöttöpuroja omaan leveään ja aavikkoa elvyttävään (tajunnan)virtaansa. Ytimenä pysyy vaeltajakansan omilla ehdoilla etenevä ja määrittyvä musiikki sointeineen, sävytyksineen ja yksilöllisine mielialoineen.
Teksti: Asko Alanen
Kuvat: Maarit Kytöharju / Tampere Jazz Happening