Kaunis poika
Menen pitkästä aikaa käymään Oulussa. Tuttu remmi istuu Aula-Baarissa niin kuin aina. Harri, jolla on iso, römeä ääni, johtaa seuruetta.
– No mitä Kauko, mitä Helsinkiin kuuluu?
Todellakin, tyylikäs kaveri. Juuri oikeanlainen tukka ja vinot kulmakarvat.
Jutellaan jotain bändihommista. Mitä Rikulle kuuluu, entä Hessulle. Pesonen, jonka tunnen oikeastaan vain nimeltä, mutta joka on tämän juoppoporukan perusnaamoja, kaivaa esiin pornokortin. Siinä vaalea nainen imee paksua kyrpää.
– Ihan kuin sun naises, Pesonen sanoo.
– Onpa tosiaankin, sanon.
– On meilä täälä Oulusakin mieskauneutta, Harri sanoo ja viittaa lommoposkiseen nuorukaiseen, joka istuu kaljatuoppinsa takana kohtalokkaana kuin James Dean. Todellakin, tyylikäs kaveri. Juuri oikeanlainen tukka ja vinot kulmakarvat. Tuossa katseessa on herkkyyttä. Osaakohan se soittaa mitään? Tytöt olisivat hulluna tuollaiseen kundiin.
Mutta kaunis poika on hiljaa, tuijottaa vain tuoppiinsa. Porukassa ei ole ketään naispuolista. Jorinat on pian joristu. Vaikea tajuta, miten nämä tyypit jaksavat tulla tänne joka vitun päivä.
– Onko sulla keikka tännään, laitakko nimen listaan, Harri pyytää.
Olen monta kertaa laittanut hänen nimensä, mutta en ole koskaan nähnyt häntä keikalla. Hän ei saa persettään ylös Aula-Baarin penkistä. Mutta joskus hän oli mukana Oulun rockkuvioissa, kääri piuhoja tai jotain. Römeän äänensä takia hän on hyvä tyyppi, jota pitää moikata. Eikä hänessä mitään vikaa olekaan. Välillä hän on oikein hauska.
Vuotta myöhemmin poikkean taas Aula-Baariin. Sama remmi istuu siellä nytkin.
– No mitä Kauko? Mitä Helsinkiin kuuluu? Vieläkö Riku soittaa sun bändissä.
– Ei, se on nyt Remun kans.
– Ai siinä Aaltosen suomenkielisessä jutussa. Tuossa muuten on Kettusen murhaaja.
Harri osoittaa nurkkapöydän kumaraa hahmoa, joka pitää tuoppia suunsa edessä niin kauan, että kalja valuu hyvin hitaasti hänen kitaansa.
– Tuo murhasi ja paloitteli Kettusen. Polliisi tietää, kaikki tietää, muttei ole toisteita.
– Jaaha.
Kaunis poikakin on Harrin pöydässä. Mutta enää hän ei ole kaunis. Hän on yhdessä vuodessa turvonnut kuin sika ja näyttää siltä kuin pidättäisi oksennusta. Harri ei enää sano hänestä mitään. Enkä minäkään. Jorisemme vielä jotain, ja Harri pyytää että laitan hänet vieraslistaan.
Teksti: Kauko Röyhkä
Uusi Kauko Röyhkä (epävirallinen) -tarina joka tiistai Soundi.fi:ssä. Edelliset jutut löydät täältä.