Tommi Liimatan aikamatka – Takakansireklaami

Tässä 11-osaisessa juttusarjassa Tommi Liimatta tavaa 1970-luvun Soundeja ja tekee niiden pohjalta havaintoja musiikkimaailmasta.

Liimatan aikamatka, osa 5/11:

Takakansireklaami

Aikakauslehden halutuin ja kallein mainospaikka on aloitus­aukeama. 70­-luvun Soundissa ei sellaista vielä tunnettu. Silloin näkyvin ilmoitustila oli lehden takakansi, jo sen takia että siinä oli värit.

Sanomalehti­-Soundissa oli kaksi takakantta. Taitettuna näkyi pienempi, jossa oli Musiikkiyhtymän soitinmainos. Kun lehden käänsi auki, paljastui iso takakansi jossa ilmoitti Love Records.

Yhdessä mainoksessa saattoi olla kymmenisen ”kauansoipaa” ja saman verran ”yksileitä”

Soundin muututtua magazineksi 10/77 oli Love Records ainoa takakansimainostaja numeroon 11/78 asti, jolloin sillä paikalla nuori Poko Rekords esitteli Popedan ja Teddy & The Tigersin albu­meita. Seuraavassa numerossa Poko kiitti kuluneesta vuodesta Martti Syrjän ja Teddy Guitarin kaverikuvalla. On siinä totinen lukija, teddy tai punkki, tainnut puhista kun ”viholliset” on noin pakotettu vieretysten.

Tästä lähtien Love/Johanna (Atte Blom) ja Poko (Epe Helenius) ilmoittivat Soundin takakansissa vuorotellen. Tämä perinne kat­kesi keväällä 1984 Johannan väistyessä ja Pokon jatkaessa.

Jo keväällä 1979 Poko sai kaksi peräkkäistä numeroa kun Love purjehti konkurssiin. Mutta Johanna polkaisi nopeasti vauhtiin: kun Soundi 6/79 mainosti Chicago Overcoatia (Loven viimeisiä), jo 8/79:ssä tilan sai Dave Lindholm (Johannan toinen).

Pikkutakakannen (1975–1977) vakioilmoittaja Musiikkiyhtymä julkaisi saman mainoksen usein kahdesti peräkkäin, lisäväri vain vaihtui. Musiikkiyhtymän valikoimaan kuului Morris-­kitarat, Rotosound­-kielet, Evans-­rumpukalvot, Zero 3000 ­-valourut, Copicat­-kaikulaite, White­, WLM­ ja Rewatt ­-vahvistimet – ja Electro­Harmonixin pedaalit. ”Efektilaitteet ovat maailmalla N:o 1” (6/76).

Selkeä mainos sisältää yhden kuvan ja yhden lauseen. Vuonna 1975 vielä kasvu-­uralla ollut Love Records ei selkeydestä piitan­nut, julkaisujen määrä oli niin valtava. Yhdessä mainoksessa saat­toi olla kymmenisen ”kauansoipaa” ja saman verran ”yksileitä” (sanamuodot 5/75). Kymmenvuotismainos (11/76) listasi peräti 46 Love-­artistin täydelliset albumikatalogit. Sävelletyt runot, 13 albumia, saivat oman takakannen (9/75), Loven ruotsalainen maahantuonti kaksi (4/75 ja 7/75). Toisinaan nostettiin esiin yhden artistin koko tuotannot: Wigwam (6/75), Jukka Tolonen (3/76), Dave Lindholm (10/77). Syynä tähän oli läpimurto tai koko­elma: Nuclear Nightclub, Crossection (USA­-julkaisu), Kenen laulu.

Loven mainososasto oli vähitellen suuntaamassa väljyyteen, ja malttoi takakannessa 10/75 esitellä vain kaksi uutuutta. Ne olivat Hurriganesin Crazy Days ja Hectorin Liisa pien. Ja kun Yleisradio valitsi Vuoden levyksi Pekka Pohjolan Harakka Bialoipokun, se sai 2/76:ssa ikioman mainoksen. Tai melkein: alalaidassa muistu­tettiin aiemmasta Pohjola-­levystä. Vuonna 1977 jo kuusi Love-albumia sai jakamattoman tilan: Esa Kotilainen, Juice, Royals, Pen Lee, Jukka Tolonen ja Petri Pettersson.

Ne ensimmäiset levyt, jotka Love ja Poko katsoivat niin tär­keiksi, että omistivat niille Soundin koko takakannen, olivat Finnforestin Lähtö matkalle (10/76) ja Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee (4/79).

Teksti: Tommi Liimatta