50 CENT: Before I Self Destruct

Arvio julkaistu Soundissa 12/2009.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Monet meistä törmäsivät 50 Centiin ensimmäisen kerran klassista NYC-hardcorea levyttäneen Onyxin Shut ‘Em Down -kolmoslevyllä (1998), mikä oli varmastikin Jam Master Jayn ansiota, toisen kerran Trackmastersin tuottamalla, virallisesti julkaisematta jääneellä Power Of The Dollarilla (2000) ja kolmannen kerran jollakin monista mixtapeis

Arvio

50 CENT
Before I Self Destruct
Interscope

Monet meistä törmäsivät 50 Centiin ensimmäisen kerran klassista NYC-hardcorea levyttäneen Onyxin Shut ‘Em Down -kolmoslevyllä (1998), mikä oli varmastikin Jam Master Jayn ansiota, toisen kerran Trackmastersin tuottamalla, virallisesti julkaisematta jääneellä Power Of The Dollarilla (2000) ja kolmannen kerran jollakin monista mixtapeista, jotka loivat lupaavan buzzin pikkuhiljaa käynnistyneelle uralle.

50:n elävöittämä mixtape-formaatti palveli suurisuista machoa albumeita paremmin, ja tähän päivään mennessä hänen parhaat esityksensä löytyvät vaatimattoman jakelun cd-levyiltä. Loppu on historiaa: yhdeksän laukausta naamaan, Get Rich Or Die Tryin’ -blockbuster-debyytti (2003), läjä loistavia singlejä ja kolme huonoa lp:tä, joista Before I Self Destruct on uusin.

Neljäs levy on tekijälleen tyypillinen tyylien ja valmistelemattomien konseptien sekasotku, joka on vain kolossaalisen mc:n suorituksen mittainen. Oiottujen koukkujen ja henkilökultin vetovoimaan sokeasti läpi uransa luottanut 50 Cent on edelleen heikoilla jäillä sillä sekunnilla, kun hänen nälkänsä osoittaa tyydyttymisen merkkejä, ja lehmä on lypsetty kuiviin. Heikko vastaava tuotanto syö paikoin laadukkaiden biittien voimaa siinä määrin, ettei otsikko yksin viittaa lopun lähestymiseen.

Lisää luettavaa