A-HA: Cast In Steel

A-HA
Cast In Steel
Universal

Edelliset muistumat uudesta A-ha-tuotannosta sijoittuvat vuoden 2002 Lifelines-albumiin. Ainakin sen nimibiisi oli kelpo styge. Levyhyllystä näyttää löytyvän myös Morten Harketin soololevy Letter From Egypt (2008), mutta sen sisällöstä ei ole sen selkeämpää mielikuvaa kuin kahden edellisen A-ha-kokopitkän, joiden olemassaolosta taisin saada tietää vasta äskettäin.

80-luvun norskikuninkaat kuulostavat Cast In Steelilla vähän luopumisesta väsyneiltä, vaikka tietynlainen raukea surumielisyys onkin A-han musiikkiin aina olennaisena osana kuulunut. Harketin ääni ei tällä kertaa pääse viilaamaan sydäntä vereslihalle, koska sävellykset eivät ole tarpeeksi läpitunkevia edetäkseen rintalastasta pitemmälle. Tyylikästä poppiahan albumin alkuosa sekä siististi kasaritunnelmainen Living At The End Of The World ovat, mutta niiden melodisuus jää eteeriselle asteelle.

Levyltä löytyy myös kaikessa mielessä toimimatonta tavaraa, kuten rankasti autotunetettu uptempo-pala Forest Fire ja viimeinen biisi Goodbye Thompson, joka taitaa kertoa lopetetusta levykaupasta. Vaikka tällainen asia yleensä koskettaakin, A-ha ei saa tunnetta välitettyä.