Abduktion kolmen vuoden takainen Tuli kulje kanssani oli aikansa herättävimpiä julkaisuja. Asia tuli monelle selväksi näillä sivuilla julkaistusta viiden tähden arviosta, josta vastasi Ville Sorvali. Tuossa vaiheessa tamperelaisella Abduktiolla oli takanaan yhdeksän vuoden historia, ja monet katseet kääntyivät odottavasti yhtyeen ylle.
Yövuoro-ep rikkoi hiljaisuuden toissa vuonna, mutta pitkäsoitto antoi odottaa itseään. Matkalla vaihtui levy-yhtiökin, mutta musiikilliseen tai tekstuaaliseen antiin ei onneksi tullut kolhuja. Ehkä pikemmin päinvastoin.
Thermidor on parhaimmillaan äkäisempi ja vimmaisempi kuin Tuli kulje kanssani. Jo voittamaton avausraita Kärpästen herrat tekee selväksi, miten sähköistä ja iskevää musiikkia tämän genren puitteissa voidaankaan tehdä. Yksi puhdistavimmista havainnoista Abduktion äärellä onkin, ettei Suomessakaan aina tarvitse tukeutua metalliin tehdäkseen jotain rajua ja ravistavaa.
Aika monikin yhtye tuntuu soittavan tänään hardcorea tai jotain muuta punkrockin alalajia. Tämän Refusediin vertautuvan bändin kohdalla tilanne on toinen. Hardcore soittaa Abduktiota.