Ablaze In Hatredin musiikki tuntuu istuvan pitkään jatkuneen syksyn synkeään väriloistoon paremmin kuin hyvin. Tunnelman apaattisuuteen on helppo tarttua, kun katsoo ulkona värjöttelevien puiden lehdistä riisuutuvia rankoja. Sellainen on Suomen syksy, sellaista on Ablaze In Hatredin melodinen doom.
Deceptive Awardnessia hallitsevat jäsennellyt melodiat, jotka murinalaulujen kanssa muodostavat soinnikkaan kokonaisuuden. Bändin ensisijainen päämäärä lienee piirtää musiikillista kuvaa siitä, miltä ahdistus ja synkkämielisyys voisivat näyttää. Yhtye onnistuu ainakin periaatteellisella tasolla hatunnoston arvoisesti. Kappaleissa on oivallisia rakenteita, jotka kuljettavat teemoja eteenpäin, mutta silti niiltä jää kaipaamaan jotakin enemmän.
Bändin sävelmaalailussa on sellaisia kuulaita piirteitä, joiden tuoma lohdullinen tunnelma antaa ymmärtää, että yhtyeen jäsenet tajuavat, että tummissa mielenliikahduksissa on kysymys paljon laajemmista ajatuksista kuin nyt käy ilmi. Kannattaisiko ne kokonaisuudessaan pukea säveliksi ja laittaa levylle. Ahdistusta kun ei ole koskaan liikaa.