Mitä tämä oikein on? Aikuistuneiden punkkarien aikuistuneille punkkareille – ja toki muillekin – tekemää taatusti turvallista mutta poliittisesti korrektia rockia?
Useimpien nuorten ja vihaisten miesten tunteet laantuvat iän myötä. Sitten heidän hyllyynsä rupeaa ilmestymään Pomon, Dylanin ja muiden ”aitojen” rokkarien levyjä. Jossain vaiheessa se rupeaa näkymään musiikissa. Siinä ei ole mitään pahaa, useimmiten muutos on hyvä asia, mutta White Crosses on tyylilajissaan liian virheetöntä musiikkia, jotta siitä jaksaisi kiinnostua.
Myös edellisen albumin, kaikin tavoin iskevämmän New Waven (2007) tuottanut Butch Vig on säätänyt tällekin levylle tuhdit soundit. Kiusallisesti ne tuntuvat kiekon keskeiseltä elementiltä. Todella geneerisiä kappaleita kuunnellessa tulee välillä mieleen, että millään ei ole merkitystä paitsi radiosoitolla.
Selvimmin Bruce Springsteenin edessä polvistuu Because Of The Shame, joka yllättäen kuuluu levyn vahvimpiin raitoihin. Kun useimmat kappaleet luovat vaikutelman Green Dayn kahden viimeisen albumin täytebiiseistä, floridalaisen nelikon arvosana jää tällä kertaa välttäväksi. Maailmassa on niin paljon parempaa rockia, että levyyn ei ole syytä palata.