Nyt on fiasko käsillä. Mikä kumma siinä on, kun Jenkeissä ei enää kukaan paria harvaa poikkeusta lukuun ottamatta osaa tehdä mitään muita kuin kompuroivaa trapiä? Lupe Fiasco raidaa maanmiestensä junassa, Auto-Tune huutaa ja 808 rummuttaa kuin viimeistä päivää. Monotoninen DROGAS Light on malliesimerkki aikamme partymuzakista, jonka tahtiin siemaillaan skumppaa yökerhon plyysipäällystetyssä loosissa ja esitellään uusia grillsejä seksikkäille hiphop-böönille aivotonta kertsiä viileästi toistellen.
Omalla lafkalla vihdoin julkaistulla DROGAS Lightilla eläköitymisellä ja ties millä uhkaillut 35-vuotias Lupe kritisoi valtavirtaräppiä sen omin asein, joten pilkka osuu ikävästi omaan nilkkaan. Hän on edelleen passeli vastavirran sanoittaja, mutta musiikillisesti on menty aivan metsään ja tuotanto on totaalista sekamelskaa. Sellainen punainen lanka albumilta sentään löytyy, että loppua kohden mennään jo koko rahalla hip poppia.
DROGAS Lightin sanotaan olevan esimakua ”oikealta” ja ”viralliselta” albumilta DROGAS, joka on tarkoitus julkaista myöhemmin tänä vuonna. Jos tämä on alkupala, niin eipä se hyvää lupaa pääruualta. Lupelta olisi odottanut maukkaampaa paistosta.