Moni törmäsi chicagolaiseen Lupe Fiascoon ensimmäisen kerran Kanye Westin Late Registration -levyllä. 25-vuotias MC kertoi Black Entertainment Televisionissa Food & Liquorin vastaavana tuottajana toimineen Jay-Z:n pyytäneen häntä jättämään radion omaan arvoonsa. Ilmeisesti Jay pelkäsi Lupen seuraavan tuottajansa jalanjälkiä ja vesittävän musiikkinsa puhuttelemaan suurta yleisöä. Hän teki jotain paljon parempaa ja vaativampaa: Lupe tuottajineen vastasi ristiriitaisiin haasteisiin luoden fantastisen teoksen, joka aukeaa aikailematta mutta ei tyhjene kertakuuntelulla.
American Terroristilla suvereenisti kuulijaa puhutteleva Lupe kertoo pysäyttävästi kotimaansa rasismista liittäen ilmiön rakenteellisen epätasa-arvon kautta sorron historiaan. He Say She Sayllä hän valistaa sydäntä särkevästi, millaista on olla nuori poika ilman isää. Kick, Push -single kertoo mielikuvituksellisesti skeittaamisen ilosta ja tytön tapaamisesta. Kanyen tuottama uskomaton The Cool on tarina diileristä, joka palaa arkusta kadulle reflektoimaan elämäntapaansa. Hate Me Soul on elämän epävarmuuden ja moniarvoisuuden kiteyttävä kertomus, jonka Lupe esittää vuosiaan viisaammin.
Jos edes promille maailman MC:istä osaisi kirjoittaa kuin Wasalu Muhammad Jaco alias Lupe Fiasco, narratiivit voisivat tehdä paluun. Jos hän ei olisi ainutlaatuinen, kuulisimme useammin albumeita, jotka ovat yleiskuvasta, jaksotuksesta ja biiteistä sanavalintoihin, viittauksiin ja sisäsointuihin viimeisteltyjä ja näkemyksellisiä. Food & Liquor on kevyesti kuunneltava mutta syntisen raskas tarinankertojan levy, jota on ilo suositella täysin varauksetta.
