”Aivoaula on tila kuuloaistin ja analysoivan mielen välissä. Se on hetki ennen äänen tunnistamista joksikin tutuksi.” Näillä sanoilla määrittelee Hepa Halmeen, Teho Majamäen, Juuso Hannukaisen ja Mikko Rossin kollektiivi melko tarkkaan esikoisensa Brain Dropin tunnelmat.
Halmeen ja Majamäen astetta eksoottisemmat puhallin- ja lyömäsoittimet lyövät kättä päälle Hannukaisen ja Rossin katu-uskottavien, vahvasti elektronisten taustojen kanssa. Brain Dropia voikin hyvällä syyllä kutsua elektroakustiseksi tajunnanvirraksi. Improvisoiduista sessioista syntyneet kahdeksan raitaa eivät odota kuulijansa jäävän hyräilemään tunnistettavia melodioita, pikemminkin kyse on vastaanottajan ennakkoluulottomuudesta ottaa vastaan eksoottisia äänimaailmoja.
Muutamaa ehkä hivenen staattisempaa raitaa lukuun ottamatta Brain Drop on hieno osoitus siitä, kuinka mietteliästä musiikkia syntyy, kun erikoismiehet tekevät erikoismusiikkia erikoisuudesta ihastuneille ihmisille. Aivoaula kuplii, mutta ei vielä kiehu. Silti yhtyeen padat ovat jo nyt vähintäänkin kosketusherkkiä kuumuudelle. Kuuloaistin ja analysoivan mielen väliin jää ihana tyhjiö, joka kutsuu maistamaan uudelleen.