The Alibiesin debyytin kansikuvasta huomaa vasta lähemmän tarkastelun jälkeen, että joku on mennyt piirtelemään sen taustan täyteen kirkkoveneitä. Levyn sisältö puolestaan alkaa vähä vähältä laajentaa mielikuvaa yhtyeestä hivenen pornahtavana kasaridisko-aktina, joka esittää asiansa kieli visusti poskessa.
Ylivieskasta tulevan kaksikon edustama musiikkityyli on taatusti muodinmukainen, mutta sen toteutustapa erittäin indiemäinen. Paksulla enklannilla hoiperreltu laulu on kynnyskysymys, vaikka sopiikin yhtyeen ilmaisuun. Siitä huolimatta piristävän ja sietämättömän välinen raja on tällä levyllä ohut.
Alibies For Failure matkaa peilipallojen alta Syvä joki -fiiliksiin kuin se olisi maailman luonnollisin siirtymä. Albumi paljastaa esittäjästään monia eri puolia kuitenkin siten, että bändin oma persoonallisuus säilyy joka käänteessä. Esikoislevy ei ole hajanainen kokonaisuus, toiset sille jalostuneet ideat ovat vain olleet paljon parempia kuin toiset. Esimerkiksi herkästi synapoppaavan Let Me Down Gentlyn sielukas sample innostaa huomattavasti enemmän kuin sitä edeltävän Just A Numberin väsynyt MacGyver-tunnarin kelailu.