ALICE IN CHAINS: Music Bank

Arvio julkaistu Soundissa 12/1999.
Kirjoittanut: Petri Silas.
90-luvun kovimpia keikkakokemuksia Suomessa oli ehdottomasti Alice In Chainsin korskea veto Tavastialla. Voimainsa tunnossa jyllännyt seattlelaisorkesteri eli uransa kiivainta nousujohdetta lanaten livenä luulot pois kaikilta epäilijöiltä.

Arvio

ALICE IN CHAINS
Music Bank
Columbia

90-luvun kovimpia keikkakokemuksia Suomessa oli ehdottomasti Alice In Chainsin korskea veto Tavastialla. Voimainsa tunnossa jyllännyt seattlelaisorkesteri eli uransa kiivainta nousujohdetta lanaten livenä luulot pois kaikilta epäilijöiltä. Tymäkkä debyyttilevy Facelift (1990) ja sitä seurannut raivoisa Dirt (1992) kuluivat itseoikeutetusti kaikkien grungea ja muuta raskasta rokkia kuuntelevien levylautasilla. Makea elämä oli kuitenkin jo alkanut kalvaa porukan perustuksia ja kohta laulaja Layne Staleyn kone ryhtyi lakkoilemaan toden teolla.
Hiljaiseloa Alice In Chainsin (1995) julkaisun jälkeen viettänyt bändi on nyt julkaissut kattavan historiikkilaatikon. Music Bankin kolmella ensimmäisellä levyllä on musaa, neljännellä melko hölmö peli, uuden Get Born Againin video sekä kohtuullinen multimediaosuus. Boksi sisältää reippaasti ennenkuulumatonta ja harvinaista materiaalia sekä tuttujen raitojen demoversioita. Albumien rinnalla vankan edustuksen saavat EP:t Sap sekä Jar Of Flies, varsinaisia uusia kappaleita on kaksi. Bändin kitaristi, pääbiisinikkari ja kantava voima Jerry Cantrell on urakoinut musan saatteeksi kappalekohtaiset kommentit, ja hienojen esitysten kavalkadi on vaikuttava: We Die Young, Man In The Box, Would?, Them Bones, Last Action Heron soundtrackille unohtuneet helmet What The Hell Have I? sekä A Little Bitter, Angry Chair…
Markkinoilla on myös yhden levyn mittainen Nothing Safe – The Best Of The Box -kooste, joka on koko nimensä mukainen. Kompletisteille pikkukokoelma tuottaa harmaita hiuksia, sillä osaa sen biisiversioista ei Music Bank tunne. 

Lisää luettavaa