Pitkän tien juurimusiikin takamaita taivaltanut, alan harrastajien arvostama Alison Krauss sai uralleen huomiota, kun hän teki kehutun Raising Sand -yhteislevyn Robet Plantin kanssa vuonna 2007. Kraussin pääasiallinen yhtye on kuitenkin Union Station, jonka kanssa hän on tehnyt edellisen uudesta materiaalista koostuvan levyn seitsemän vuotta sitten.
Päällimmäisenä Paper Airplane -levystä nousee mieleen sen perinnetietoisuus; viulun ja dobron kaltaiset perinnesoittimet soivat kauniisti eikä myönnytyksiä ajan hengen suuntaan ole tehty. Vaikka tässä liikutaan periaatteessa countryn ja roots-musiikin alueilla, jyrkkiä rajanvetoja on syytä välttää, sen verran irtonaisen ja jyrkkää kategorisointia välttävän musiikin parissa liikutaan.
Krauss laulaa kirkkaan kuulaalla äänellään yleensä rauhallisempaa tulkintaa kaipaavat laulut, kun taas yhtyetoveri Dan Tyminski hoitaa Dustbowl Childrenin kaltaiset räväkämmät tulkinnat. Kahtiajako tekee hieman hallaa levyn yhtenäisyydelle, välillä tuntuu siltä kuin kaksi levyä olisi yhdistetty yhdeksi. Toisaalta nopeita lauluja ei ole monta, joten yleissävy jää vähän hempeäksi ja jossain määrin yksioikoiseksi. Se ei ole suuri moite, sillä monet haluavat juurimusiikkinsakin hitaana.