ALTARIA: Invitation

ALTARIA
Invitation
Metal Heaven

Marko Pukkilan ja Tony Smedjebackan ideoimassa Altariassa on ollut jo raakileena potentiaalia, sillä yksi toisensa perään lipuivat mukaan Jouni Nikula (Requiem), Jani Liimatainen (Sonata Arctica) ja Emppu Vuorinen (Nightwish). Tämän tason soittajat eivät lähde mukaan mihin tahansa perunakellarihevistelyyn.

Altaria, joka ensin kuulostaa peruspowerilta, ei olekaan ihan niin helppo niputettava. Saksalaisen perinnön lisäksi Invitationilta on kuultavissa häivähdyksiä varhaisesta Queensrÿchesta ja jopa brittiläisestä hard rockista, joka tekee powerille pelkästään hyvää. Ei tämä silti mitään omaperäisyyden ilotulitusta ole. Järjestään keskitempoiset biisit eivät juurikaan anna tilaa erilaisiin ratkaisuihin, mukaan toivoisi menopalaa tai kunnon junttausta. Emerald Eye -slovari ei riitä tuomaan monipuolisuuden tuntua. Soundi on vähän ronskimpi kuin normaali kaikki rosot tasoittava powertyyli ja onpa sitten kyseessä selkeä visio tai rahapula, vähän jyrkempi lähestymistapa tuo Altarialle oikeutta. Varsinkin basso möyrii esimerkillisesti.

Sovituksissa Altarialla on vielä tekemistä. Esimerkiksi levyn kitarasoolot ovat lähes poikkeuksetta messevää kuultavaa, mutta ne tahtovat loppuessaan töksähtää muuhun biisiin nähden. Invitationilla Altaria ei saa vielä kammettua itseään esiin melodisen metallin massasta, mutta seuraavalla levyllä bändi on taatusti kovempi. Sen kertovat hohdokkaammat biisit kuten History Of Times To Come ja Innocent.