AMORPHIS: Circle

AMORPHIS
Circle
Nuclear Blast

Vaistonvaraisuus, aggressio, ammattitaito ja henkisyys. Siinä lepäävät kulmakivet, joiden varaan Amorphis pystytti yhdennentoista albumikokonaisuutensa. Rakennelma vaikuttaa ulkoapäin katsottuna yksityiskohdiltaan jännittävältä, mutta yhtä lailla turvallisen houkuttelevalta. Siitä ei löydy heiveröistä tai väärään paikkaan sijoitettua elementtiä ja kauneusvirheet jäävät mitättömän pieniksi.

Circlen kappalemateriaali kuulostaa luontevasti syntyneeltä. Levyllä on läsnä alkuaikojen Amorphiksen muisto yhtä lähtemättömästi kuin 1970-luvun progressiiviset vaikutteet. Narrow Path heittää peliin muun muassa folkmetalia ja Sielun Veljiä.

Kalevala on jätetty syrjään, mutta tekstit ovat edelleen Pekka Kainulaisen käsialaa. Puhaltimissa kuullaan jälleen Sakari Kukkoa. Kun tallella on tietysti myös Amorphiksen ainutlaatuisen tunnistettava melodisuus, Circle asettuu kuin itsestään osaksi laulaja Tomi Joutsenen ajan yhtenäistä jatkumoa.

Siinä missä Tuonela (1999), jolla Amorphis edellisen kerran hylkäsi Kalevala-lyriikat, oli väärien valintojen köykäinen lopputulos, Circle korjaa bändin kurssia asteella vielä parempaan suuntaan. Albumille on ominaista oikeanlainen raskaus niin monissa biiseissä kuin soundeissakin. Marco Hietala on vaihtunut Peter Tägtgreniin, ja miehen tuotannossa Amorphis on saanut tymäkän metallisen ilmiasun. Tässä kontekstissa Joutsen vetää roolinsa laulaen haastajansa suohon.

Circleltä jäävät ehkä puuttumaan Silver Briden ja House Of Sleepin kaltaiset isot hitit, vaikka The Wanderer ja jopa kompleksisempi Into The Abyss pääsevät lähelle. Täytynee vain odotella, rupeavatko ne soimaan jääkiekon MM-kisojen maalikoosteissa. Jos levyltä uupuu selvä kärki, niin on myös heikon lenkin laita. Yhdeksän kappaleen Circle on yksi Amorphiksen tasalaatuisimmilta albumeista.

Kuten elokuvallisessa kerronnassa, vastaanottajan kokemus luodaan monin keinoin ja niiden yhteispelillä, Amorphiksen kaltaiset bändit pystyvät samankaltaiseen holistisuuteen. Circlen sanoitukset eivät tempaa välittömästi mukaansa tai kerro unohtumatonta tarinaa, mutta levyä alkaa hyvin helposti visualisoida mielessään. Musiikin laittaessa ajatukset ja mielikuvituksen liikkeelle, kyseessä ei voi olla mitä tahansa tuuttausta. Erikoisen suuri yhtye Amorphis onkin, eikä sen kokonaisvaltaista verrattomuutta pysty sanoin täysin selittämään.

Amorphisin omassa tuotannossa Circle sijoittuu laadullisesti keskivaiheen paremmalle puolelle. Kaikkihan varmasti tietävät, ettei tässä toteamuksessa ole mitään väheksymisen merkkejä.