AMORPHIS: Under The Red Cloud

Under The Red Cloud kasvaa ja lopulta kukoistaa verevänä levynä, jonka anti on runsas ja ansiokas
Arvio julkaistu Soundissa 8/2015.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Arvio

AMORPHIS
Under The Red Cloud
Nuclear Blast

Amorphis on jalostanut musiikkiaan hallitusti uran alkumetreiltä lähtien, ja vaikka väliin on osunut laskusuhdanteita, bändi on ytimeltään ollut aina vähintäänkin hyvä. Yhtyeen melodioiden käsittelyssä ja usein melankolisuuteen taipuvassa hengessä on aina ollut koskettavia piirteitä. Näistä on muodostunut vuosien mittaan tavaramerkki, josta yhtyeen on ollut luontevan helppoa pitää kiinni.

Kappaleet puraisevat yrmykkäinä, mutta enemmän yhtyeen hevimpi ote kuuluu sen asenteesta.

Uudella levyllään Amorphis lähti tavoittelemaan raskaampaa äänimaisemaa ja teki levynsä Ruotsissa. Kokonaisuus on osittain muutamaa edeltäjäänsä raskaampi, mutta Amorphis ei edelleenkään ole mikään sadan tonnin leka. Kappaleet puraisevat yrmykkäinä, mutta enemmän yhtyeen hevimpi ote kuuluu sen asenteesta.

Matka Ruotsiin vaikuttaa olleen bändille kuin harjoitusleiri nyrkkeilijälle. Amorphis on piiskannut itsensä uudessa ympäristössä kipakkaan iskuun, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Amorphis on ennenkin pystynyt sivaltamaan napakasti pintaa syvemmälle, joten yhtyeen nyt synnyttämät reaktiot eivät siinä mielessä ole vieraita. Silti yhtye tuntuu keksineen tunnelataukseensa vielä uuden pykälän, sillä yhtäkkiä ei tule mieleen yhtä väkeviä Amorphis-levyn äärellä koettuja tunteiden säväyksiä.

Luonnollisesti bändin reunaehdot noudattavat tuttuja linjoja, kuten pitääkin ja odotettua on. Yhtyeellä on kuitenkin riittävästi liikkumatilaa tyylilajinsa sisällä ilman, että se joutuu tinkimään tuttuuden tasosta. Amorphis tarjoilee kappaleissaan paljon koukkuja, joista on helppo napata kiinni, mutta se ei tee silti levystä läpihuutojuttua. Ominaiseen tapaansa bändi sijoittaa sävellyksiinsä vivahteita, jotka tarjoavat sopivasti myös haastetta, ja kansallisen musiikin piirteet ovat saaneet lisävivahteita.

Under The Red Cloud kasvaa ja lopulta kukoistaa verevänä levynä, jonka anti on runsas ja ansiokas. Kun bändi pääsee levynsä päätösraitaan White Night, aletaan olla jo isojen asioiden äärellä. Moinen monumentti on ansainnut jokaisen Amorphis-fanin ja vähän muidenkin kunnioituksen.

Lisää luettavaa