AMORPHIS: Silent Waters

Arvio julkaistu Soundissa 08/2007.
Kirjoittanut: Sauli Vuoti.

On ihmeellistä, miten pienillä asioilla voi joskus olla valtavasti merkitystä. Amorphis oli pahassa laskusuhdanteessa ennen laulaja Tomi Joutsenen sisääntuloa, ja monen ihmisen kirjoissa yhtye olikin jo menneen talven lumia.

Arvio

AMORPHIS
Silent Waters
Nuclear Blast

On ihmeellistä, miten pienillä asioilla voi joskus olla valtavasti merkitystä. Amorphis oli pahassa laskusuhdanteessa ennen laulaja Tomi Joutsenen sisääntuloa, ja monen ihmisen kirjoissa yhtye olikin jo menneen talven lumia. Niin vain Joutsenen innostus kuitenkin sytytti koko bändin uudelleen ja Amorphis teki ehkä uransa merkityksekkäimmän levyn sitten Tales From The Thousand Lakesin (1994). Sama noste jatkuu yhä Silent Watersilla, vaikka pientä hiipumista onkin huomattavissa.

Amorphis on edelleen nälkäinen ja tekee kappaleita suurella sydämellä. Kansanmusiikin ja progressiivisen rockin vaikutteet jylläävät syvällä taustoissa, mutta Amorphiksen melodiataju on vuosien saatossa kehittynyt niin omintakeiseksi, että yhtyettä ei sovi enää verrata kuin itseensä. Joutsen tulkitsee niin matalat murinat kuin herkät balladitkin omistautuneesti, eikä päällisin puolin levyssä olekaan mitään moitittavaa.

Dramatiikkaa ja melankolista suomalaista kansallisromantiikkaa yhdistellään jälleen kerran tavalla, johon vain alan veteraani pystyy. Siitä huolimatta Amorphiksen jipot alkavat olla vuosien varrelta sen verran tuttuja, että yhtye ei enää kykene yllätyksiin. Siten ainoa keino pysyä mukana karkeloissa on tehdä erinomaisia kappaleita.

Lisää luettavaa