Kaikki naiset, jotka rakastavat sekä The Velvet Undergroundia että The Blue Nilea, ovat ihania. Andrea Corrin tulkinta Pale Blue Eyesista (”Down for you is up.”) on kauneinta tänä vuonna kuulemaani musiikkia eikä Tinseltown In The Rain jää paljon jälkeen. Sen lisäksi Andrea laulaa Nick Draken From The Morningin lähes uskottavasti ja tekee Kirsty MacCollin – tai minun mielikuvissani Tracey Ullmanin – ihanasta They Don’t Know -purkasta herkän balladin.
Miten ihmeessä tähän on tultu? Kun irlantilaisen perimänsä sokerilla huurtanut sisarusyhtye The Corrs jäi pitkälle tauolle, julkaisi Andrea Corr nopeasti ohitetun soololevyn Ten Feet High (2007). Neljä vuotta myöhemmin hän julistaa rakastuneensa musiikkiin uudelleen. Sitä juhliakseen Andrea on valinnut tulkittavakseen yksitoista itselleen tärkeää laulua – mainittujen lisäksi muun muassa Harry Nilssonia, Roy Orbisonia ja Ron Sexsmithiä.
Materiaalin osuessa kohdalleen Andrea Corrin ääni on silkkaa hunajaa. Ja kun John Reynoldsin ja Brian Enon tuotantojälki on helposti sulavaa mutta oivaltavaa, pitää luopua viimeisistäkin ennakkoluuloista. Parista valjusta läpijuoksusta huolimatta Lifelines on miellyttävän, mutta laadukkaan popmusiikin mallikappale.