Iron Maidenin kahdeksas studioalbumi No Prayer for the Dying on jakanut mielipiteitä aina ilmestymisestään asti. Yleensä teos listataan orkesterin tuotoksia paremmuusjärjestykseen laitettaessa aivan viimeisille sijoille.
Uudessa Metal Hammerin haastattelussa orkesterin kippari Steve Harris kuitenkin vakuuttaa seisovansa edelleen levyn takana.
”Mielestäni se on hyvin vahva kokonaisuus”, Harris sanoo. ”Meistä oli niihin aikoihin tullut niin iso juttu ja keikoista suureellisia, että yritimme tavallaan palata juurillemme.”
Inspiraatio tyyliin tuli ainakin osittain Bruce Dickinsonilta.
”Rehellisesti sanottuna Brucen soololevy Tattooed Millionaire vaikutti vähän asiaan”, Harris toteaa. ”Hän yritti palata sillä ikään kuin perusasioihin.”
”Siellä on pari biisiä jotka hän laulaa vähän raisummalla soundilla. Ajattelin, että voisin säveltää jotain, mitä hän voisi laulaa vähän karkeammin.”
Albumille tavoiteltiin livelevyn tuntua, joten bändi vuokrasi The Rolling Stonesin liikkuvan studion, joka parkkeerattiin Harrisin tiluksille äänityksissä käytetyn ladon viereen.
”Meidän olisi varmaan pitänyt lisätä biisille yleisön ääniä, niin se olisi saatu kuulostamaan kunnon livelevyltä – teimme niin Tailgunnerin videolla, ja sillä oli iso vaikutus.”
Harrisia haukut eivät saa perääntymään – päinvastoin.
”Jos joku sanoo ettei pidä jostakin, se saa minut puolustamaan sitä entistä lujemmin. Sitä täytyy uskoa omiin tekemisiinsä, eikös vaan?”
