Tärykalvot ovat hyvällä tavalla kovilla, kun tajuntaan runtataan yksi vuoden kovimmista kotimaisista metallilevyistä. Mitä Ikinä tekeekään, se vaikuttaa tekevän anteeksipyytelemättä ja kompromisseitta.
Valkyrialla hyökätään suoraan modernin metallin ehdottomimpaan päätyyn. Ikinä puristaa samaan soundiin kaikenlaista djentistä ja metalcoresta ehdottomaan punkasenteeseen ja popin tarttuvuuteen. Keinoja ei todellakaan kaihdeta, vaan koko 42-minuuttinen albumi on täynnä silkkaa raivoa ja voimaa.
Jyrkät riffit ja kiukkuiset kappaleet ovat soundin yksi puoli, mutta vähintään yhtä isossa roolissa ovat laulajat Katariina Sorsa ja Tuuli Paju. Kahden ydinkärjen taktiikka toimii, kun laulusovitukset säntäilevät ääripäästä toiseen. Olipa kyse sitten rajusta örinästä tai puhtaasta laulusta, hyökkäys osuu maaliinsa.
Ikinä on ollut jo muutaman albumin ajan ”melkein muttei ihan” -bändi, jolta on uupunut se ihan vihoviimeinen terä. Ei uuvu enää. Valkyria on pullollaan niin rohkeaa ja periksiantamatonta säveltä ja sanomaa, että bändi kannattaa ottaa haltuun viimeistään nyt.
