ANDREW WK: I Get Wet

Andrew WK poseeraa esikoisalbuminsa kannessa nenä ja leuka hyytyneen veren peitossa – aivan kuin yliannoksen pesupulveria rööreihinsä imuroineena. Hän on äänekästä ja energistä rockmusiikkia rakastava 22-vuotias pitkätukka, joka on viime vuodet kehitellyt ultimaattista party rock -formulaa. Nyt resepti on selvillä. Siinä yhdistyvät Bruce Springsteenin Born In The USA, Van Halenin Jump, Beastie Boysin Fight For Your Right, Billy Idolin Rebel Yell sekä Meatloafin Bat Out Of Hell. Kaikki kundin Party Hard -hitin kuulleet tietävät, että se toimii.
Andrew WK on primitiivireaktio ylikonservatiivista nykyrockia vastaan. Hänen musiikkinsa on tulvillaan hormoneita, hikeä ja musertavan alkukantaista menoa ja meininkiä. I Get Wet on täynnä jättimäisiä kitarariffejä ja megalomaanisia synttyriffejä. Rummutkin mäjähtävät siihen malliin, että niitä olisi jo 80-luvulla kuvailtu ylituotetuiksi. Kappaleet ovat keskenään miltei identtisiä. Nimen ja järjestysnumeron lisäksi ne eroavat toisistaan lähinnä siinä, että kestääkö kukin vain kaksi vai peräti kolme minuuttia.
Levyn kaikki 12 biisiä kertovat maailmasta, jossa 99% amerikkalaisista teinipojista haaveilee elävänsä eli bailaamisesta, pimuista ja …bailaamisesta. Vaikka tällaista musiikkia on mahdoton ottaa tosissaan, Andrew WK on sanomansa suhteen täysin vakavissaan. Hänen mielestään elämää ei kannata tuhlata turhanpäiväisten ongelmien pohtimiseen, vaan se on ainoastaan välitöntä nautintoa varten, sanoivat Thom Yorke ja Friedrich Nietzsche mitä hyvänsä.
Andrew WKn nerokkaassa konseptissa on vain yksi aukko. Mihin tarvitaan kokonaista albumia, kun shokkireaktion ja ensi-innostuksen jälkeen yhdessäkin biisissä on aivan tarpeeksi?