ANDY WEST WITH RAMA: Rama 1

Kaksoiselämää tietokoneohjelmoinnin ja musiikkibisneksen välillä elävälle Andy Westille on siunaantunut ainakin jälkimmäisistä kuvioista kovan luokan kavereita. Yhdessä Steve Morsen kanssa Dixie Dregsistä tutuksi tullut basisti ei ole jättänyt väliin Jens Johanssonin läpikirjoitettuja fuusiokuvioita eikä puhdasta improvisoimista Henry Kaiserin ja Mike Keneallyn kanssa. Taiteen ja teknologian välillä tasapainottelu on Westille selvästi tuttua, Rama 1 todistaa väitteen mitä herkullisimmin.

Basson ohella kosketinsoittimia ja kitaraa satunnaisesti käskevä projektinjohtaja antoi Rama 1:n soittajakastille vapauden tuoda pöytään kunkin jäsenen itsensä näköisiä aineksia. Oma panos oli alkuperäisen pohjatyön tekeminen, raidat ovatkin poikkeuksetta kreditoitu biisikohtaisen kokoonpanon mukaan. Westin ideoiden on kuitenkin täytynyt olla jo alunperin poikkeuksellisen voimakkaita, mosaiikkimaisesta tekotavastaan huolimatta Rama 1 on ällistyttävän ehyt kokonaisuus.

Cd:n avaava Mad March pyörii villisti Mike Keneallyn atonaalisen kitaran ja Westin kulmikkaan bassoriffittelyn ympärillä, kappaleen luodessa synkeän mutta hervottomasti sykkivän perusvireen koko levylle. Herd Instinctissä voivat tarkkakorvaisimmat kuulla kaikuja Tribal Techin rankemmilta paloilta – rumpali Rod Morgenstein osoittaa kyseisellä raidalla olevansa Raman ehdoton kärkirumpali ylitse Mike Portnoyn ja Jonathan Moverin, jotka eivät hekään pahempia takeltele. Toshi Isedan jyräävä kitara tuo levylle teknometallista ilmettä hallitsematta silti liikaa ja löytyypä Meetingsin synasoolon takaa suomalaisille sangen tuttu hevihirmu Jens Johanssonkin. Täydet pisteet jäävät kuitenkin saamatta kumisen saksofonisamplen käytön vuoksi. Andy Westin tasoisella muusikolla on satavarmasti myös puhaltajakavereita, jotka toivottavasti kutsutaan studioon kun Rama 2:n äänitykset alkavat.