ANNIE LENNOX: Bare

Annie Lennoxin paluualbumia on mahdoton haukkua, mutta ei ihan helppo kehuakaan. Bare on musiikillinen poikkileikkaus kariutuneen rakkauden ja särkemästä sydämestä. Kysymys on vakavista asioista, joiden vuoksi ihmiset tappavat toisiaan – tai itsensä. Helppoa ei ole niilläkään, jotka jäävät henkiin. Jotkut etuoikeutetut sentään voivat purkaa tuntemuksensa taiteeksi.

Baren voima piilee sen sanoituksissa. Ellei niihin jaksa tai halua keskittyä, levyn voi saman tien arkistoida vinttikomeroon tai lahjoittaa sydänsuruista toipuvalle ystävälle, kunhan ei tee sitä liian pian vaikean eron jälkeen. Kaikki sävelet ja sanat ovat Lennoxin omia, eikä inspiraatiota liene haettu kotipiiriä kauempaa. Omakohtaisuus ei toki ole laadun tae, mutta tällä kertaa siitä on varmasti apua. Taiteilija voi onnitella itseään erittäin onnistuneesta surun, kaipauksen ja masennuksen analyysista.

Tulkinnat ovat hillittyjä. Lennox pitää sisäisen soul-diivansa turhankin tiukasti lukkojen takana, ehkä siinä uskossa, että liiallinen revittely sumentaisi tuskan tarkastelun tieteellisyyttä. Linja pitää myös sovituksissa ja tuotannossa. Soundi on puhdas ja kiiltävä kuin vasta kaakeloitu kylpyhuone. Tavallaan sanoitusten sisältö perustelee kolean soiton. Käytännössä elastisempi ja sielukkaampi käsittely tekisi pääosin ansiokkaille lauluille enemmän oikeutta.