Vaikka Arsis on jenkkibändi, sen pääasiallinen biisintekijä James Malone on hakenut keskeisimmät vaikutteensa Euroopasta ja etenkin Ruotsista. Arsis on silti leimallisesti amerikkalainen, sillä yhtyeen perusta on valettu takavuosien Bay Arealla kukoistaneeseen deathiin.
Yhtyeen kolmannella levyllä lyövät kättä brutaali mättö sekä koristeelliset ja tavattoman vikkelät kitarakuviot. Kädet ovat selvästi sävellysvaiheessa hikoilleet, sillä paikoin meininki lipsahtaa tylsäksi. Toisessa ääripäässä Arsis pistelee herkullisia melodioita ja kitaristien työ huikaisee, vaikka kitaristit tyytyvätkin toistamaan aiempien soittajalahjakkuuksien tyylikeinoja.
Arsis tykkää kimuranteista kuvioista, on kyse sitten rytmistä, riffistä tai melodianpätkästä. Aiemmin yhtyeen soitto on ollut kiharaisempaa, mutta uudella levyllään bändi on oppinut sopivasti suoristamaan mutkia. Kokonaisuus vaikuttaa heti jäntevämmältä ja tiukemmalta.
Arsis on kova ryhmä ja We Are The Nightmare on oivallinen näyttö siitä, miten bändi on edennyt kohti dynaamisempaa esillepanoa. Silti mieleen hiipii pelko siitä, että levy ei ehkä kestä ajan hammasta niin hyvin kuin saattaisi toivoa. Sen verran vahvasti bändin vaikutteet tunkevat biiseistä läpi.