ARTO MUNA JA MILLENNIUM: Rakkauden lähteellä

ARTO MUNA JA MILLENNIUM
Rakkauden lähteellä
Stupido

Arto Muna ja Millenniumin ympärille rakennettiin likimain bändin syntyhetkistä lähtien mittavaa hypeä. Debyyttialbumi Syksyn sävel oli näihin odotuksiin nähden melkoinen pettymys. Se, että seuraajansa on huomattavasti tasokkaampi levy, kertoo vähintään yhtä paljon Syksyn sävelestä kuin Rakkauden lähteellä -levystä itsestään.
Kun "aidot" rockmiehet ryhtyvät luomaan uutta suomalaista, tavanomaista rock-asenteisempaa iskelmäkulttuuria ovat parodiaepäilyt helposti läsnä. Syksyn sävel ei vielä kyennyt kertomaan mistä Arto Munassa loppujen lopuksi on kyse, mutta Rakkauden lähteellä tuo asiaan tarpeellista lisätietoa. Arto Muna ja Millennium tutkiskelee ilmeisen tosissaan perinteisten iskelmäartistien ja rockbändien välistä maaperää. Sillä sivustalla, joka ei vielä ole täyteen kansoitettu tämän maan Agentseilla ja A. Aallon Rytmiorkestereilla. Villiläntisen huuliharpun virittämä Menossa taas on dilemmainen avaus aivan kuin esittäjänsä. Arto Muna on nykyajan yksinäinen ratsastaja, jota veri vetää tien päälle, mutta joka potee samalla kaipuuta kotiin ja ikävöi rauhaa sydämeensä. Albumia edeltänyt singleraita Sä voit tehdä mitä vaan soulahtaa brasseineen lievästi Dexy's Midnight Runnersin tyyliin ja Vielä muistatko mua menee jo pelottavan lähelle Yölintua. Viimeinen tanssi palauttaa mieleen 50-luvun Elvis Presley -balladismia ja Kun sydän murtuu esittelee albumin komeimman sovituksen. Kohtalokas biisi voisi olla vaikkapa Ville Leinosta, jos tämä haluaisi laulaa oikeasta elämästä.
Rakkauden lähteellä riutuva ja janoaan epätoivoisesti sammuttamaan pyrkivä Arto Muna on rocktähden umpikliseiseen valeasuun sonnustautunut iskelmällinen romantikko, jonka flirttailua Millennium säestää paikoin kiitettävän rockpitoisin ottein. Persoonallisuudessaan ja jämeryydessään Tony Montanan veroisen Arto Munan laulussa on kuitenkin liian vähän sitä itseään, että Rakkauden lähteellä voisi jättää itsestään muun kuin haalean vaikutelman.