Arvio: Antirautalangan aarrearkku – Olimpia Splendid on kotimaisen no wave -kitaranitkutuksen aatelia

Arvio julkaistu Soundissa 3/2023.
Kirjoittanut: Joni Kling.

Arvio

Olimpia Splendid
2
Fonal

Olimpia Splendid on loistava nimi bändille, jonka perustila on kuulostaa enemmän tai vähemmän rikkinäiseltä kodinkoneelta. (Nimihän on siis napattu oletettavasti maailman ylivoimaisimmalta ilmastointilaitemerkiltä).

Suomalaisessa undergroundissa tällainen antirautalankaviritelmä on aarre. Kotimaista no wave -kitaranitkutusta ei ole olemassa liikaa, ja määritelmällisesti Olimpia Splendid pääsee tuolle viivalle. Vaikka esimerkiksi päätösraita Yolande on silkkaa anarko-shreddingiä, niin bändin otteessa on toisaalta yhä myös humaania, ei liikaan instrumenteilla edgyilyyn perustuvaa villapaita-avantgardismin henkeä kuin vuonna 2015 ilmestyneessä, tosin paljon hajanaisemman kuuloisessa debyytissä.

2 on levynä harkitumpi kokonaisuus, menettämättä eripariosasista kootun portfolioalbumin spontaania henkeä. Kappalemateriaalia sitoo yhteen tunnelma ja tekemisen tapa, mutta anti on silti hienostuneen, jopa ylpeän epäkoherentti. Agda-kappaletta kuunnellessa hoksaan, että jos verrokkeja on pakko käyttää, bändin soundin voisi vihjata olevan kuin Sonic Youth Bad Moon Risingin aikaan. Eli se niiden paras levy.

Lisää luettavaa