The Beatlesin keskeisimpien albumien special edition -julkaisujen sarjassa on vuorossa monissa rankingeissa yhtyeen parhaanakin pidetty Revolver (1966). Megapainoksen viisi cd:tä sisältävät Giles Martinin viimeisintä teknologiaa hyödyntävän uuden stereomiksauksen, alkuperäisen monoversion, kaksi levyllistä biisien rakentumista valaisevia demoja ja vaihtoehtoisia ottoja sekä ep:n, jolta löytyvät Revolverin sessioissa tehdyt singlebiisit Paperback Writer ja Rain niin ikään originaalina monona ja uutena stereona. Mukana tuleva 100-sivuinen kirja tarjoaa muun muassa perusteelliset biisikohtaiset analyysit.
Giles Martinin johdolla muovattu Revolver soi osin alkuperäistä äänitystä kirkkaampana ja laulua terävöittävänä, mutta radikaaleja muutoksia ei luonnolllisestikaan ole tehty. Ehjän korjaaminen on yleensä mahdotonta ja yrittäminenkin riskialtista. Bändin soinnin suhteen huomio kiinnittyy ennen muuta Paul McCartneyn jo alkujaan huikeiden bassolinjojen korostumiseen.
Tämän päivän mahdollisuuksiin verrattuna lähinnä alkeellisella laitteistolla ikuistetulla Revolverilla The Beatlesin luovuus räjähti uusiin sfääreihin sekä kollektiivina että persoonallisuudet entistä selvemmin esiin nostavina yksilöinä. Muutoksen dramaattisuus kuuluu niin musiikillisen kuin tekstillisenkin kirjon monipuolistumisena. Albumin suurimpia innovaatioita ovat George Harrisonin rakkaus intialaiseen kulttuuriin ja Taxman-kappaleensa veropoliittisen kannanoton yhteiskunnallisuus sekä Lennonin ja McCartneyn innostus psykedeeliseen kokeellisuuteen.
Pieteettisen stereomiksauksen nautittavuudesta ja monoversion kompaktista iskevyydestä huolimatta Revolverin jo julkaisusta lähtien läpikotaisin tunteneelle kuulijalle ovat laajennetun painoksen kiinnostavinta antia sen kaksi sessiolevyä. Albumin ja sen laulujen evoluution kannalta jännittävyyttä lisää luomisprosessin kronologinen eteneminen. Äänitysjärjestyksessä levyn syntyä seuratessa selviää yllättäen, että Revolverin sessiot alkoivat huhtikuun alkupäivinä päätösraita Tomorrow Never Knowsin nauhaloopittomalla raakaversiolla. Lopullisessa asussaan vanhoista buddhalaisista teksteistä inspiroitunut biisi on pitänyt pintansa Revolverin keskeisimpänä kappaleena ja ylipäätään psykedeelisen rockin varhaisena merkkiteoksena.
George Harrisonin ensimmäinen suoraan intialaisuudesta kumpuava laulu Love You To soi ensin akustisella kitaralla säestettynä hauraana demona. Viimeistelyn myötä biisin sitar-introon hiipii aavistus The Yardbirdsin edellisenä vuonna ilmestyneen Still I’m Sadin melodiaa.
Takaperoiset kitaraosuudet ja nauhanopeuksien hidastamiset ovat osa Revolverin ja sen lomassa äänitettyjen singleraitojen ilmentämää kokeilunhalua. Paul McCartneylle uuden etsimistä oli myös Eleanor Rigby, jonka kahdelta jousikvartetilta tuottaja George Martin pyytää enemmän atakkia. Here, There And Everywheren lauluharmoniat hivelevät The Beach Boysin veroisesti, ja And Your Bird Can Singin 12-kielisen Rickenbackerin helinä muistuttaa The Byrdsistä. Good Day Sunshine on jostain syystä ainoa sessiolevyille päätymätön raita, mutta Yellow Submarinea kuullaan sitäkin enemmän. John Lennonin laulamissa luonnoksissa biisin teksti ja tunnelma ovat tosin huomattavan vakavia, eikä merenalaista ideaa ole vielä keksitty.
She Said She Said päätti albumin äänitykset juhannusviikolla 1966. Vain puolitoista kuukautta myöhemmin julkaistun Revolverin ennakkoluulottomuus toimi tukevana lähtöalustana vajaan vuoden päässä odottaneeseen lopulliseen tajunnanrajäytykseen.
