Arvio: Erikseen toimii, yhdessä ei – Kotimaisen punkbändin levyllä sanat ja sävelet ovat eriparisia

Vehje
Puol kuppia
Humu

Itäsuomalaisen hardcoreyhtyeen viime vuonna julkaistu ep Terveisiä oli erinomainen esimerkki tämän vuosikymmenen hardcorepunkista. Liioitellut teatraaliset sanoitukset yhdistettynä tiukkatahtiseen tempoon on yleensä yhdistelmä, joka onnistuu tai epäonnistuu. Välimuotoja harvoin on. Ensimmäisen ep:n jälkeen odotukset olivat ehkä liiankin korkealla. Suurimmaksi osaksi kappaleet alkavat lupaavasti, mutta kaatuvat lähes heti. Käytännössä kaikki biisit tuntuvat olevan aiheiden välillä hyppivää spoken wordia. Vaikka kappaleet raapaisevat puhuttavien aiheiden pintaa, ne jäävät silti melko pinnallisiksi. Erityisesti levyn avaava Freelancer tuntuu siltä, että biisin halutaankin nostavan ajatuksia kuulijassa. Todellisuudessa se nostaa lähinnä kulmakarvoja. Ainakin toista niistä.

Ironista ehkä, mutta uskon vahvasti, että mikäli Puol kuppia -levyn musiikki ja lyriikat irrotettaisiin toisistaan, ne olisivat hyvinkin kiinnostavia. Harmillista kyllä, yhdessä ne eivät tunnu toimivat. Kovasta menosta huolimatta kappaleista tuntuu puuttuvan jotain.