Arvio: Funk-planeetalta takaisin maan pinnalle – Tre-Funk III tanssittaa tanakasti Äiti Maa mielessään

Tre-Funk III
Kosmoksen gospel
Svart

Tamperelaisräpäyttäjien viiden vuoden takainen debyyttialbumi Planeetta Funk saa viimein jatko-osan. Viimeksi paettiin maasta Funk-planeetalle, mutta nyt jätkien omatunto on alkanut kolkutella ja he palaavat maahan pelastaakseen sen, mitä pelastettavissa on.

Lähtö on täydellinen killeri, kun navigaattorin naisrobottiääni luettelee lakonisesti reittiohjeet maapallolle. Jatkossakaan meno ei väljähdä. Hannibal, 6mäki ja Haamu ovat kovassa iskussa. Jos tämä niin p-funkista kuin Sun Ra’sta ja tietysti varhaisesta räpistä innoitusta uuttanut paketti päällisin puolin vaikuttaa kevyeltä tanssiviihteeltä, niin todellisuus on päinvastainen. Sanoma on selvä: meidän kuuluu kohdella Äiti Maata paljon kunnioittavammin.

Tanssillinen aspekti on tanakka ja menee periaatteessa kahdella vaihteella: tahdin perälautaan funkysti osuva takapotku vaihtuu vinyylin kakkospuolella Showtimessa ja Nemesisissä napakasti naksuvaan elektroon. Viimemainittu lukeutuu levyn huippuihin. Hauskoja kevennyksiä ovat sodanaikaiseksi kupletiksi puettu Mätäkuu ja Outrossa kirjailija J.K. Ihalaisen maailmaa nähneellä äänellä referoima kosminen uutislähetys, jossa kerrotaan maan pelastajien ei ihan put-keen menneen matkan lopulliset vaiheet.

Jos näinkin oivasti toimivaa pakettia olisi voinut jollakin vielä parantaa, niin mielestäni antamalla syntikoita ja pianoa pelaavalle ja yhtyeen kanssa tuotannosta vastaavalle Tenho Mattilalle mandaatin hetkittäin vähän irrotella.