On kunnioitettava taito tehdä taiteestaan kevyttä ja viihdyttävää ilman että se muuttuu tyhjäpäiseksi, mutta juuri siinä on Tre-Funk III:n vahvuus. Planeetta Funk keinuu ihanan lunkina ja läpät karkailevat rinnakkaistodellisuuksiin, mutta silti homma pysyy fiksuna. Sanailun pohjana on väkevääkin nykyaikakritiikkiä ja haaveilua paremmasta – paasaamatta ja koko ajan hauskaa pitäen.
Ohjaksissa ovat Hannibal, 6mäki ja Haamu. Viestinvälityksen mediumina on tällä kertaa tiukasta synafunkista pehmeään souliin risteilevä, groovaava ja miellyttävän old school pohja. Sen päälle tiputellaan rivejä aivan suvereenilla taidolla ja tyylillä: vahvan murteen sävyttämällä rentoudella mutta millisekunnin tarkkuudella. Tre-Funk III:llä on mukissaan todellakin sitä ydinmehua, josta levyllä lauletaan.
Meno on läpeensä vastustamattoman imevää, mutta timanttiosaston raitoja voisi olla pari enemmänkin. Turhankin tasaista kokonaisuutta piristäisi, jos musiikki karkaisi välillä täysin far out -osastolle. Talk boxin käytöstä kaikki mahdolliset sydämet.
