Ennakkoon kuulemani All God’s Children onnistui resonoimaan harvinaisen vahvasti. Kitaristi Ty Taborin näennäisen yksinkertainen ja mietteliäästi mateleva sävellys soi kertakuulemalla päässä kaksi päivää. Harmi, että upean yhtyeen pitkän uran ennätyksellisen kauan odotettu 13. albumi ei kokonaisuutena ole yhtä vahvaa tekoa.
Kolmikon valtit eli groove, riffi ja melodia ovat silti yhtyeen hyppysissä esimerkillisesti. Moniääniset laulut soivat ikämiehiltäkin yhä komeasti ja tunnelmia on hillityn korskeasta äkäiseen, pohtivasta melankoliseen ja ilomieliseen. Parhaiten yhtye tällä kertaa onnistuu rauhallisemmalla otteella operoidessaan, vaikka jyräävä Flood, Pt 1 on erinomainen tyngäksi jäädessäänkin. Let It Rain on juuri sellainen vahvasti rullaava avaus, millaisella yhtye on tavannut levynsä käynnistää.
Three Sides Of One on hieno lisä uniikin bändin kovatasoiseen katalogiin, vaikka ei taida yltää edes sen paremmalle puoliskolle. Siinä on todella hienoa soittoa, syvälle meneviä säveliä ja paljon sielukkuutta – elämänmyönteisen riemun sävyjä syvää melankoliaakaan unohtamatta. On myös kunnioitettava veteraanibändin intoa tehdä näin monipuolinen albumi. Toivokaamme, että nämä eivät ole jäähyväiset.