Arvio: Kovan tekijäkolmikon Vainu on mainio kansanmusiikkilevy, josta on ylevyys kaukana

Kolme omalla tavallaan kansanmusiikkia käsittelevää miestä ovat yhdistäneet voimansa jo toiseen pitkäsoittoon. Levy alkaa rytmikkäällä kilkuttelulla, johon yhdistyvät pian kielisoitin, puhallin ja viulu. Avauskappale Sentinelit määritteleekin levyn linjan: musiikki on vapaamuotoista ja viehättävää kansanmusiikkipohjaista irrottelua, jossa ei ole ryppyotsaisuutta. Paikka paikoin mielessä vilkkuvat mielikuvat elokuvallisuudesta, puhaltimien käyttö tuo välillä mieleen jazzin, välillä Pelastusarmeijan. Muitakin mielleyhtymiä toki löytyy, kauneus on kuulijan korvassa.
Lähinnä kansanmusiikin käsitettä liikutaan rempseässä nimiraidassa Vainu, Vara para lähettää puolestaan ratsastusmatkalle jonnekin itään. Vaikka kuulijan kartta voi olla hukassa, se ei nautintoa haittaa. Riikinkukkoenkelissä pääroolin ottavat urut, mutta myös viululla on oma osansa.
Herrat Eskelinen, Vuorinen ja Pirttikangas ovat tehneet mainion äänitteen, joka ei kuvia kumarra. Jos mielikuvasi maailmanmusiikista liikkuu määreiden “ylevyys” tai “hienous” tienoilla, ne voi heittää tämän levyn kohdalla romukoppaan.