Liisa Tani – tuottaja, Ghost World -yhtyeen jäsen ja sooloprojektissaan Sir Liselot – on suomalaisella musiikkikentällä kuin se maalari, joka ei käytä siveltimiä, vaan antaa mennä taiteen säännöistä irrallaan.
Paprika, Quirky Girl Moshpit -albumilla tämä tarkoittaa eriskummallista kokoelmaa kappaleita, joissa vanhat synat tanssivat lempeiden akustisuuksien kanssa, modernimmat elektronisuudet poukkoilevat vallattoman ihmisäänen käytön ympärillä ja tulos on yhtä usein kaunista unta josta ei haluaisi herätä kuin se on vinoutunutta painajaista.
Tani kertoo levyn tiedotteessa muun muassa toivovansa, että kuulijat löytäisivät levyn äänimaisemasta hauskoja tärppejä. Tämä toive toteutuu liiankin hyvin. Albumi sisältää valloittavia, mielikuvituksen lentämään saavia hetkiä, mutta liian moni kappale pirstoo heti seuraavassa osassa tunnelman sirpaleiksi.
Useiden kuulostelujen ajan voi vain yrittää löytää punaista lankaa tämän keskeltä. Tai päinvastaisesti hahmottaa eri väristen lankojen syheröä, joka olisi ihastuttavaa juuri siksi, ettei sitä yhtä lankaa ole. Lopulta olo on hämmentynyt ja kuulija jää ihmettelemään, oliko levyn pointti juuri se, että sitä kuuluukin vuoroin rakastaa ja inhota?