Heti kärkeen tekee mieli ihastella, kuinka ehyesti, hillitysti ja tyylikkäästi Nocturnals on tuotettu vastaamaan Tender Lakesin soitannollisia ja melodisia vahvuuksia. Anssi Reinin jäntevä lauluääni kaikuu tismalleen oikealla voimakkuudella ja vakuuttavuudella soitannon harjalla ja silti kokonaissoundin ja sävelkulkujen kiinteänä osana. Kitarat hyökkäävät pariin otteeseen raskaampaankin rytmin runttaukseen, mutta silloinkaan sovitusten vakaa linja ei kanttaa, vaan kiipparien kuulas ydinsoundi lävistää horjumattoman laulumelodian voimalla ankarimman riffiryskeen. Soundikerrostumat eivät vahingossakaan hierrä toisiaan rosoisiksi.
Soft In The Centre -biisi voisi nimellisesti olla Tender Lakesin motto, sillä se ei piukenna laulujaan U2-tyylilajin tapaiseksi ohimosuonia pullistavaksi, pitkänsitkeäksi kailotukseksi. Melodiat polveilevat tarpeeksi huojentavin intervallein, että venytetyt vokaalit feidautuvat aina hyvissä ajoin luonteviin väliosiin tai kohtuullisen tarttuviin kertosäkeisiin. Ihan mestariluokkaan yhtye ei sävellyksissään yllä, sillä tarkat sovitukset ja soundit rajoittavat biisit omaan sapluunaansa. Kaikki toimii periaatteessa jopa loistavasti, mutta määrätietoisen riskittömästi sikäli, että biisisetistä ei nouse ilmiselviä vetonauloja.
Mikä toisaalta saattaa olla juuri tämän tyylilajin ystävälle hyvinkin mieleen.