Arvio: Matti Salon laulut syntyivät Nepalissa mutta nojaavat jazziin ja reggaeseen – Kvartetin uusi levy on sujuvasti sekä sisällä että pihalla

Matti Salo Quartet
Nepal
Luova

Matti Salo Quartetin toisen levyn kappaleet syntyivät Himalajan vuoriston katveessa Salon matkatessa Nepalissa. Kokemuksista syntyi musikkia ja levy, joka on oodi rauhalle ja ykseydelle. Mikäpä olisi tässä ajassa parempi motiivi musiikin tekemiselle?

Itämaisia vaikutteita kitarajazzin saralla on viljellyt esimerkiksi John McLaughlin Mahavishnu Orchestransa kanssa. Salon kvartetin tyyli on maanläheisempi ja usein kallellaan letkeän takapotkun suuntaan. Levyä tahdittaa useampi meditaatiomainen intro ja välisoitto, jossa Salon kitara soi pelkistetyn ambientisti. Kande Innissa Salo taas revittelee kuin Santana konsanaan.

Kvartetin muut jäsenet (rumpali Janne Tuomi, basisti Ville Rauhala sekä saksofonisti/kosketinsoittaja Sami Sippola) ovat tuttuja lukuisista pirkanmaalaisista jazzyhtyeistä ja kykeneviä luomaan fantastista musiikkia vaikka tyhjästä. Salon lisäksi soolovastuuta ottaa myös Sippola foninsa kanssa. Siinä missä Salo painottaa huolellista fraseerausta ja pysyy sooloillessaan pentatoniikassa ja harmonioiden “sisällä”, revittää Sippola maukkasti “pihalla”.

Nepalin ohella musiikissa kuuluu Sahara bluesin, etiopialaisen jazzin ja reggaen vaikutus aina siinä määrin, että Nepal on otsikkona jopa harhaanjohtava. Kuten tekijä itse sen sanoo, kyse on “jonkinlaisesta maailmanmusiikkifuusiojazzista.”