Upplands Väsbyn kvintetin seitsemännellä albumilla raikaa edelleen perinnetietoinen hård rock. H.E.A.T ammentaa yhtä paljon Europesta kuin Whitesnakesta – ja tekee asiansa ruotsalaiseen tapaan huikean tiukasti, koukuttavasti ja ammattitaitoisesti. Vaikka yhtyeen musiikki on hivenen kasvotonta, sitä on helppo kuunnella.
Force Majeure ei sisällä Dangerous Groundin kaltaista megahittiä, mutta sillä on monta hienoa melodista hevirallia, Nationwide kiihdyttelee menemään kovalla tempolla, avausraita Back To The Rhythm vie mielleyhtymät Superstitious-aikakauden Europeen ja Hollywood voisi olla Gunnareiden Appetite For Destructionilla – paitsi 2020-luvun soundiensa puolesta. Albumin tuotanto ja soitanta on tietenkin täydellistä, ja yhtyeeseen palannut alkuperäinen laulaja Kenny Leckremo toimittaa ainakin yhtä hyvin kuin Skid Row’iin karannut Erik Grönwall.
Dynazty ja H.E.A.T kilpailevat melko tasaväkisesti länsinaapurimme tarttuvimpia biisejä tekevän yhtyeen tittelistä. Saattaa olla, että rakastettavasti kasariestetiikalla tasapainoileva H.E.A.T vie siinä kisassa voiton.