Levyn nimestä ja kansitaiteen silmät sidottuna television edessä seisovasta miehestä voisi olettaa Prongin uutuuden tarjoavan vihaista poliittista protestimusiikkia. Odotukset käyvät vain osittain toteen. Tommy Victor on selvästi pettynyt maailmanmenoon ja sananvapauden katoamiseen, mutta levyn sanoitukset ovat niin varovaisen epämääräiset, että tuntuu kuin Prong olisi todellisuudessa lievästi hampaitaan kirskutellen tyytynyt status quoon.
Jos State Of Emergency ei ole varsinainen protestilevy, tuntuu sen nopeatempoinen thrashin, New York hardcoren ja punkin yhdistelmä myös enemmän itsetuntoisen rennolta kuin vihaiselta.
Kun huonot uutiset ollaan saatu alta pois, voidaan keskittyä siihen, että State Of Emergencyn biisit ovat sävellyksellisesti ja soitollisesti parasta Prongia aikoihin. Steve Evettsin (Sepultura) tuottaman levyn soundit ovat erinomaiset, ja Breaking Pointin ja Non-Existencen kaltaiset biisit yhdistelevät vaivattomasti raskaita riffejä ja tarttuvia kertosäkeitä.
Erinomaisten Beg To Differin (1990) ja Cleansingin (1994) jäljiltä Prongilta kuitenkin odottaa tavanomaista metallibändiä enemmän. Niihin odotuksiin State Of Emergency ei yllä.
