Jan Strandqvistin ja Susanne Jonssonin muodostama Red Mecca on yksi ruotsalaisen vaihtoehtopopin suurista salaisuuksista. Tai ainakin se on sitä suomalaisnäkökulmasta.
Monelta itänaapurissa on jäänyt tämä tumma helmi löytämättä, eikä Soundissakaan ole taidettu arvioida yhtäkään bändin aiemmasta seitsemästä albumista. Ei edes edellistä Stay-levyä (2023), joka lienee ainut kuulemani synkkää syntikkapoppia sisältävä tupla-albumi, jonka sisältöä en pahemmin muuttaisi.
Näin paatoksellisen musiikin suhteen on mörököllilläkin rajansa. Jokin Red Meccassa (jonka nimi on tietenkin napattu Cabaret Voltairelta) kuitenkin näppäilee mustia koskettimiani siihen tapaan, että duoa kuuntelisi vaikka jatkuvalla syötöllä.
Vetoavasti otsikoitu I Will Be that Dying Star in Your Sky syntyi tiedotteen mukaan karmivien koettelemusten keskellä: Jonssonin sisko murhattiin kesken levyn äänitysten, ja Strandqvistia puolestaan riivasi repsahtaminen huumausaineisiin. Kuvailu ”dark electronic pop at the edge of everything” kuvaakin albumin sisältöä täydellisesti.
Alkuun tuntuu, ettei levykokonaisuus tavoita musiikillisesti samoja sfäärejä ja muodon hallintaa kuin pari aiempaa, mutta sitten se alkaa viedä mukanaan. Se, mikä vaikutti pinnaltaan rikkonaiselta, alkaa eheytyä. Sen, mikä jää särölle, tajuaa kuuluvan tälle levylle.