Sans Paradesta tuttu Markus Perttula julkaisi viime vuosikymmenellä pari soololevyä, mutta soolotouhujen tahti on kiristynyt 2020-luvulle saavuttaessa. Vuonna 2021 julkaistu Aarnivalkea oli kiinnostava mutta kylmäksi jättänyt julkaisu.
Itse koin aiemman materiaalin melodiat melko heikoiksi. Levyiltä ei jäänyt muuta mieleen kuin Perttulan hillittömän kaunis ääni. Aarnivalkealla oli jo enemmän tarttumapintaa, ja uusi levy tuntuu isolta harppaukselta eteenpäin.
Ilmaisuun on tullut rehvakkuutta ja omaäänisyyttä. Jeff Buckley ja Radiohead kuultavat yhä ilmaisusta läpi, mutta jäljittelyltä tämä ei tunnu. Parhaimmillaan Perttula on muhkeilla ja dramaattisilla raidoilla kuten Utopos, Vaaleanpunaisen kuun jumalatar ja Älä muista.
Levyn sisältäessä vaihtelevan tyylisiä ja tasoisia kappaleita kokonaisuus tuntuu sekavalta. Kolmesta kappaleesta, joiden nimessä on sana ”älä” olisi voinut pudottaa kaksi viimeistä pois ja jättää levylle vain jo mainitun päätösraidan. Älä jää ja Älä huoli ovat kuin toisen artistin levyltä ja istuvat muiden kappaleiden joukkoon huonosti.
Kun meri nousi yllemme on kokonaisuutena turhan pitkä ja lavea. Teksteissäkin on toivomisen varaa. Levyn huippuhetkien räjähtävyys kuitenkin nostaa arvosanaa ja hymyn huulille.
