Kali Malonen musiikissa on aina ollut ritualistinen kierre. Uudella, sellisti Lucy Railtonin ja kitaristi Stephen O’Malleyn kanssa tehdyllä julkaisulla tämä korostuu jo pelkän pituuden ansiosta. Se on noin kolme tuntia. Keskittyneenä kuuntelusta tulee rituaalinomainen, aikaa taittava kokemus.
Julkaisuna Does Spring Hide Its Joy koostuu kolmesta samannimisestä, noin tunnin pituisesta versiosta löyhästä, ehkä enemmän ohjeellisesta kuin varsinaisesti sävellyksellisestä, raamista. Malone soittaa siniaaltogeneraattoria, Railton selloa ja O’Malley sähkökitaraa.
Kun teoksen kuuntelee tarkkaan, huomaa eri versioiden välillä yllättävän suuria, mutta hyvin pienillä liikkeillä tehtyjä sävyeroja. Antoisa kokemus on kuulla O’Malleysta aivan uusi, hienovarainen puoli. Hänelle usein ominaisesta metalliteatterista riisuttuna, O’Malley on hieno minimalisti ja sulautuu ajoittain täydellisesti Malonen siniaaltoon. Usein on vaikea sanoa missä yksi loppuu ja toinen alkaa. Läpi levyn Railtonin sello erottuukin jonkinasteisena solistisena soittimena, mutta lähinnä teksturaalisesti. Jousen kosketus kieleen erottaa sen kahdesta muusta.
Täydellinen levy tähän aikaan, tälle alkaneelle vuosikymmenelle, jona itse aika tuntuu välillä olevan rikki.