On kiinnostavaa kuunnella, kun monenlaisissa kollektiiveissa yleensä musiikkia tekevät muusikot tekevät jotain täysin soolona – ehkä osittain koska olen tehnyt samaa itsekin. Muita mieleen tulevia suomalaisia esimerkkejä ovat Tomi Leppäsen Custom Drummer -julkaisut ja Juho Viljasen Viljasen Koneliike. Kuten edellä mainitut, myös Ilkka Tolonen on rumpali, joka soittaa monenlaisissa kokoonpanoissa monenlaista musiikkia.
Walking Musicissa on paljon tuttua. Siitä paistaa tekemisen ilo – se tunne, kun voi tutkia ideoita, katsoa minne ne vievät, ilman paineita. Vähän kuin päämäärätön kävelylenkki, levy on kasvanut mittaansa rennosti ja orgaanisesti.
Myös musiikissa ja soundissa on paljon yhtymäkohtia mainittuihin, etenkin Custom Drummerin ensimmäiseen seiskaan. Se ammentaa samanlaisesta rososta: säröisiä rumpulooppeja, mutaista bassoa, kihiseviä synia… Välillä tulee mieleen jopa 90-luvun Crooklyn tai illbient-meno, mutta vähemmän hiphopia. Suurimman osan aikaa levy lipuu ohi, mutta keskellä viikkoa on pieni nousu. Tuesday ja Wednesday muodostavat melodisesti koskettavan pienen nosteen. Tämä levy ei siis toimi lainkaan samalla tavalla kuin oikea viikko…