Arvio: Sepi Kumpulainen palaa bändin kera – laulavan talonmiehen levyltä löytyy varsin koskettava kappale

Sepi Kumpulainen
Hyväntahtoinen lähettiläs
Playground

Kalevankadun laulavan talonmiehen klassikkoalbumi, vuoden 1991 Armotonta menoa, on edelleen hykerryttävässä sympaattisuudessaan loistavaa ite-folkia. Mies ja akkari -perussointiin on vuosien varrella ympätty ties mitä house-jyskettä ja punkpoppia, mutta tämän bändilevyn myötä Sepi haluaa kehittää ilmaisuaan.
.
Tukun jo julkaistujakin biisejä sisältävä levy kattaa bändisointia kantrista loungeen ja iskelmällisestä suomirockaavaan menoon. Kumpulaisen soolona hulvatonta ilmaisua oikean bändin kanssa tekeminen kuitenkin suitsii rytmillisesti ja rakenteellisesti. Tällaisessa muodossa musiikki on perinteisemmässä mielessä täyteläisempää ja ”kuunneltavampaa”, mutta artisti itse tuntuu jäävän ajurin sijasta kyydittävän rooliin. Paikoitellen ilmaisussa kuitenkin kehittymisen tarve kuuluu positiivisesti.
.
Levyn ”hauskempia” biisejä enemmän sisältävä alkupuoli kärsii silppumaisuudesta. Jälkipuoliskolla linja on astetta totisempi ja selkeästi paremmin kasassa myös Kumpulaisen laulun ja sanoitusten osalta. Etenkin kaksi viimeistä kappaletta, Jos näet tyttöni ja sangen koskettava Mä haluun selvitä ovat oivallisia esityksiä.