Ranskalais-karibialainen laulaja ja basisti Adi Oasis, joka tunnettiin aiemmin nimellä Adeline, tekee jonkintasoisen kameleonttiliikkeen aikaisemmasta modernista popmusiikista retrohenkiseen Philadelphia-souliin, funkiin ja r’n’b:hen. Soundissa voi kuulla selkeitä vaikutteita ainakin Bootsy Collinsista ja Macy Graystä. Ajoittain meno on niin retroa, että kappaleet kuvittelee tuntevansa jo entuudestaan.
Soolouraa vuodesta 2018 tehneen artistin vasta toista levyä kantavat kuitenkin laulajan huumaava ääni, funkaavat bassolinjat, päihdyttävät sävellykset ja mestarillinen tuotanto. Henkilökohtaisesta poliittiseen poukkoileva albumi on täynnä substanssia ja kertoo niin taiteilijan muutosta New Yorkiin (herkkä Le Départ -intro) kuin tuomitsee amerikkalaisen aseväkivallan (nostalgiahuuruinen Dumpalltheguns). Mutta tämä värillinen nainen osaa olla myös häpeämättömän seksikäs ja silkkisen groovaava. Kertakaikkisen nerokkaassa Multiply-kutusoul-kappaleessa hän esimerkiksi kertoo tarpeestaan lisääntyä laulamalla kertsissä munasarjoistaan. Kokonaisuus onkin mestarillisen seksikäs ja sopii erinomaisesti lastentekoon.