Arvio: Sulavaa suhinaa ilman tekotaiteellisuutta – M75! osaa asiansa mutta retrosoundi kaipaisi enemmän kokeilumieltä

M75!
Synteettinen herätysliike
Alakulttuuritalo

Kitaristi Matti Härkösen analogisia syntetisaattoreita ja rumpukoneita hyödyntävä M75! alleviivaa nimensä huutomerkillä ja humoristisella logolla avoimesti sukulaisuutta NEU!-yhtyeeseen. Saatetekstissä M75! mainitsee myös 70-luvun krautrockin ja kosmische musikin edustajat Cluster ja Kraftwerk. Sulavaa suhinaa on maustettu ripauksella vuosikymmenen lopun instrumentaalidiskoa ja Jean-Michel Jarrea ilman tekotaiteellisuutta.

Härkösellä on genre hallussa, mutta Synteettisen herätysliikkeen kappaleita on pakko kritisoida: tarttuvat biisit ovat niin tuttuja ja pastissimaisia, että se alkaa närästää. Missä olen mahtanut kuulla tämän soundin, jolla juuri tämä kuvio on soitettu aiemmin? Kokeellisempi ja rakenteeltaan rikotumpi päätöskappale Nämäkin äänet unohdetaan on tervetullut poikkeus.

Arvostan analogista hardware-harrastusta, mutta kuulijana en saa siitä lisäarvoa. Nykysoftalla pystytään jäljittelemään retrosynasoundeja niin hyvin, ettei meikäläisen homekorva kykene erottamaan feikkiä aidosta. Enemmän iloa koituu erilaisista kokeiluista: on virkistävää, että M75! on albumin jälkeen äänittämällään digisinglellä Kesälahti Express irtautunut krautformaatin kahleista dubin suuntaan.