Tähän maailman aikaan venäjäksi laulettu doom ahdistaa vielä enemmän kuin yleensä. Tässä muodossa viimeisellä albumillaan Kypck tarjoileekin hyytävää menoa, josta ei tunnelatausta puutu. Albumin nimi on englanniksi Crimes Against Humanity, ja vaikka lyriikoista ei mitään ymmärräkään, käännettyjen kappaleiden nimien perusteella sanomassa ei juuri aurinko pilkahda.
Erkki Seppäsen aiempaa dramaattisemmin ja slaavilaisemmin tulkitsema laulu on varsin pinnassa, mikä ei välttämättä ole eduksi. Aiemmilla tuotoksilla valtaisana möyrynnyt kitaravalli on ohjannut raskasta paattia vääjäämättä satamaan suvereenin komentajan elkein. Nyt elementit hiukan hämmentävästi kisaavat kapteenin roolista.
Musiikillisesti albumi on komeaa tuomiopäivän möyrintää, jossa on raskassoutuisuudestaan huolimatta tarttumapintaa ja sävyjä. Jännittävä huomio on se, että Kypck kuulostaa monin paikoin kylmässä jähmettyneeltä hidastetulta ja henkisesti musertuneelta Gojiralta, mikä toki oli selkeästi havaittavissa jo edellisellä 3epo-levyllä (2016). Vaikuttavuus ja intensiteetti eivät kuitenkaan pysy maksimissa albumin alusta loppuun, vaikka upeita hetkiä on paljon.
